Christmas Hula Lounge, Tavastia 21.11.2008

Kastor ja Underwater Sleeping Society jäivät näkemättä, sillä yläkerran pikkujoulut ja muut erinäiset asiat vievät mielenkiintoa yhtyeiden näkemiseltä. Olinhan nähnyt yhtyeet vastikään Tampereella ja illan soundcheckitkin oli katsottu läpi molemmilla korvilla ja toisella silmällä. Niistä päätellen keikat olivat todennäköisesti juuri sellaiset kuin olisi bändeiltä saattanut odottaa.

Eteisessä dj-kopin vieressä akustista punkiaan soittanut Jaakko & Jay oli ensimmäinen akti, jonka keikalle raahasin itseni. Viimeksi olin tamperelaisduoa ollut katsomassa viikkoa aikasemmin, joten show oli hyvinkin pitkälle samanlainen: energinen, mainio ja hauska. Edellisellä kerralla Tampereen Doriksessa en tosin nähnyt mitään ison yleisömäärän takaa, ja perjantainakin oli paratiisiksi naamioidulle Tavastialle paljon jengiä kokoontunut. Lieneekö johtunut hyvästä line-upista vai siitä, että listalla oli 430 nimeä...



Seuraava kunnolla katsastamani oli Rubik. Jo Musiikki & media -tapahtuman pohjalta saattoi uusia biisejä odotella, ja niitä tarjointiikin jälleen roimasti. Miehistön vaihdosten jälkeenkin Rubik onnistuu kuulostamaan livenä aivan samalta kuin aina ennenkin, jopa ennenkuulemattomien biisien osalta. Vaikka yhtye tekeekin loistavia biisejä, keikkojen yllä leijuu lapkomainen samankaltaisuus. Mahdollisesti olen vain nähnyt yhtyeen jo liian monta kertaa. Uudet biisit olivat siis edelleen hyvin Rubikia ja hyviä, joten tulevalle kakkosalbumille löytyy kyllä kiinnostusta.



Viimeisenä, myöhään yöllä, lavalle viimein asteli odotetuin ja mielenkiintoisin kokoonpano. Paikalta puuttui muutamia Desert Island Sessions -projektin avainhenkilöitä, joten kaikkia kappaleita ei voitu esittää. Oma veikkaukseni kappaleiden vähäisyydelle on myös treenaamattomuus, sillä lienee vaikeaa saada muutamaa kymmentä aktiivista muusikkoa samaan treenikämppään samaan aikaan. Vaihtelevalla kokoonapanolla lavalla heilunut rykelmä esittii siis hurjat kolme kappaletta, jotka olivat Desert Punk, The Acupunktionist ja Juoksen vahingossa päin ovea. Siispä juuri parhaat biisit jäivät puuttumaan.



Huonoista saundeista sekä kappaleiden määrästä ja laadusta huolimatta yleisölle tarjoiltiin kiinnostava show - ainakin katsottavaksi jollei kuunneltavaksi. Vaikka kaikki projektin muusikot eivät olleetkaan paikalla, keikkui lavalla silti parhaimmillaan parisenkymmentä tonttua vaihdellen keskenään soittopelejä, sillä mukaan oltiin poimittu pikkujouluväkeä muista yhtyeistä ja toimista. Vaikka keikka olikin näillä näkymin ainutlaatuinen, en silti näe suurta syytä suruun, jos keikka jäi joltakulta halukkaalta todistamatta.

Video: Desert Island Sessions - The Acupunktionist



Äänenlaatu on juurikin niin huonoa kuin valokuvaamiseen tarkoitetulta kameralta voi odottaa...

Lisää kuvia:
Jaakko & Jay
Rubik
Desert Island Sessions Live

Tmu: Basschase

Ararararar. Osui tässä muutama sekunti sitten korviini sellainen ralli, joka ajaa ohi Desert Island Sessions -raportinkin. Tänä vuonna maaliskuun viimeisenä päivänä elämäni pysähtyi hetkeksi, kun kuuntelin Bassoradiosta maanantain dubsteppauksia - lievästi liioiteltuna. Desto oli paikkaamassa Santa Cruzissa köllötellyttä vakiodj:tä, Tes La Rokia. Tasan puolessa välissä lähetystä pärähti ensisoittoon Tmu:n raita, joka p-p-pysäytti. Tästä eteenpäin olen kuunnellut tasaisin väliajoin netistä löytynyttä kaksituntista tallennetta lähetyksestä tuon kappaleen vuoksi, kunnes tänään...

...ilokseni huomasin, että Tmu on juuri lisännyt sen MySpaceensa! Ei enää kelailua ja päällepuhutusta versiosta kärsimistä. Basschase olisi muuttunut samalta istumalta uudeksi MySpace-anthemikseni, mutta syystä tai toisesta en onnistunut lisäämään sitä profiiliini.

---> Tmu MySpace ---> BASSCHASE <---

Tmu on siis osa suomalaista Dead Boys Massive -kollektiivia, johon kuuluu hänen lisäkseen mm. Dead-O ja Deadkhid. Lisäksi kolmikko pyörittää yhdessä Bassoradiossa jokatoinen maanantai Dark Days -nimistä alan musiikkiohjelmaa.

Muille tamperelaisille (ja miksei muillekin!) dubstepin ystäville tiedoksi, että Klubilla järjestetään heti joulupyhien jälkeen 27.12.2008 Suburban Basher -nimellä kulkevat dubstep-kemut, joissa musiikista on vastaamassa Dead-O, Koala, toiminto, Hereill ja antihero. Saapukaa paikoille sankoin joukoin, että saadaan bassokultturi käynnistettyä Mansessakin!

Muutama huomion arvoinen asia

I Huomenna Fullsteam Records & Backstage Alliance viettävät yhteisiä pikkujouluja Tavastialla. Kaikki halukkaat pääsevät sisään klo 21 eteenpäin 10/12 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Ohjelma huipentuu ainutkertaiseen Desert Island Sessions liveen, jossa siis nähdään jo aiemmin mainitussa projektissa mukana olleet artistit yhdessä lavalla. Juhlat jatkuvat aina aamuneljään asti, ja musiikista huolehtivat myös Rubik, Kastor, Underwater Sleeping Society, Jaakko & Jay sekä dj:t Kähönen & Ritonen. Meikäläinen on mestoilla, että jotain raporttia lienee tulossa ensi viikolla!


II Viime viikon perjantaina käynnistyi 13 suomalaisen itsenäisten levy-yhtiön yhteistyössä järjestämä alekamppanja, jonka aikana yhtiöiden levyjä myydään kymmenen euroa kappale ja kaksi levyä yhteishintaan 15 euroa. Kahden levyn ostajat saavat kaupanpäällisiksi Desert Island Sessions -levyn, jolla on kahdeksan biisiä. Kampanjassa ovat mukana parisenkymmentä levykauppaa, mm. Levykauppa Äx, Platta, Combat Rock Shop, CDON.com, Swamp Music, Stupido ja Keltainen Jäänsärkijä. Kampanja jatkuu vuoden loppuun.

III The Soundtrack of Our Livesin uusi albumi on kuunneltavissa yhtyeen MySpace-sivuilla 26.11 asti, jolloin levy pamahtaa kauppoihin. TSOOL esiintyy Tavastialla 15. joulukuuta.

Late of the Pier

En malta millään odottaa joulukuuhun paljastaakseni tämän vuoden parhaan tulokkaan tittelin. Late of the Pier on bändi, jota olen hehkuttanut muutamille kavereille kohtuuttoman paljon ties kuinka kauan, enkä todellakaan tiedä, miksen ole kirjoittanut bändistä mitään tänne. Late of the Pier on ollut minulle tänä vuonna sitä, mitä Klaxons oli viime vuonna.

Nuori brittiryhmä yhdistelee musiikissaan oikeastaan kaikkea tällä hetkellä muodikasta musiikkia. Erol Alkanin tuottama elokuussa julkaistu debyyttialbumi Fantasy Black Channel lähtee liikkeelle kuin Musen levy, ja biisistä riippuen soundi kuulostaa niin Mgmt:ltä, Eero Johannekselta, Franz Ferdinandilta kuin Klaxonsiltakin. Yhtye ei kuitenkaan kopioi tyyliään suoraviivaisesti keneltäkään vaan onnistuu kuulostamaan omalta itseltään - tuoreelta ja mielenkiintoiselta. Kappaleet koostuvat progressiivisen poukkoilevasti monista osista olematta silti hajanaisia. Linja pysyy samana läpi levyn, ja vaikka albumilta on lohkaistu jo tässä vaiheessa viisi videobiisiäkin, on kokonaisuus yhtenäinen alusta loppuun.

Mitään uutta bändi ei sinänsä tarjoile, mutta suoriutuu paljon paremmin kuin monet muut. Biisit ovat tarttuvia, eikä debyytiltä löydy heikkoja lenkkejä, joten ei olisi ihme, vaikka koko albumi paloiteltaisiin hittisingleiksi - kokonaisuuden kannalta tärkeää instrumentaalibiisiä VW:tä lukuunottamatta. Materiaali on myös osoittautunut hyvin remix-kelpoiseksi, ja onkin tullut uudelleenmiksatuksi mm. Boys Noizen ja Hot Chipin suunnilta.


Late of the Pier - Heartbeat (Videokin on meikäläisen makuun!)


Late of the Pier - The Bears Are Coming

Late of the Pier - Space and the Woods (mp3)

myspace.com/lateofthepier

Polemarch, Gavin Portland ja Scena

Näin vuosilistojen tekoon valmistautuessa pistin merkille, että hardcore ja muunkinlainen punk on jäänyt tänä vuonna vähemmälle kuuntelulle, jos muutamat ajanjaksot jätetään huomiotta. En osannut samalta istumalta nimetä kuin muutaman mainion tämän vuoden puolella ilmestyneen punk-levyn. Sitten hoksasin, että suuri osa parhaista hc-ryhmistähän tosiaan hajosi viime vuoden lopulla tai tämän vuoden alusta. Taisi mysteeri ratketa.

Siispä: hardcore tekee kuolemaa. Ratkaisuksi kehitin ainakin omalla kohdallani screamon, ja niinpä vanhat kunnon Ampere, Orchid ja La Quite kavereineen tekivät paluun soittolistoilleni. Olen viime aikoina ilokseni bongaillut myös uudempia kovia nimiä, joiden musiikki poukkoilee siinä hardcoren ja screamon rajamailla, hyvin karkeasti laatikoituna.

Gavin Portland
En ole normaalistikaan kovin vahva genrettäjä näillä osa-alueilla, mutta Islannista ponnistava Gavin Portland osottautuu erittäin vaikeaksi kuvailtavaksi, koska biisistä riippuen vaikutteita löytyy niin tavallisemmasta hardcoresta kuin screamosta, progressiivisesta metallista sekä post-metallista. Mahtavaa matskua kuitenkin, ja islannissa majaileva kaveri kehui livekunnonkin erinomaiseksi. Suomi-tour, anyone?

myspace.com/gavinportland

Gavin Portland - A Cool Way to Hold Hands (MediaFire)
Gavin Portland - Watch out for the Bears (DepositFiles)

Scena
Vasta perustetussa milanolaisessa Scenassa vaikuttaa tyyppejä mm. Raenista, mutta musiikki on näihin lähtökohtiin perustuvia odotuksia vastoin vähemmän screamoa ja enemmän hardcorea, paikoitellen jopa krustia. Raenihan elää ja voi hyvin, mutta tällaisia sivuprojekteja siis löytyy.

myspace.com/puntiscena

Scena - Punto 5 (MediaFire)


Polemarch
Nähtävästi kotikulmiltakin voi tulla hyvää korvakarkkia, vaikkei Tampere välillä oikein tunnu esiintyvän edukseen musiikkihommissa. Tämäkin screamoilija on siis varsin uusi bändi, joka sai tällä viikolla sekä toisen kitaristin että ensimmäiset ep:t painosta. Ep:n voi tilata näin. Nostaisin näistä kolmesta kiinnostavimmaksi tapaukseksi.

myspace.com/polemarchmusic

Polemarch - Amelia Mary Earhart (mp3)
Polemarch - Married to the Zeitgeist, Soon to Be a Widow (mp3)

Aivot 80 GB

Aivot 80 GB on yhden miehen elektronisen musiikin projekti Helsingistä. Kappaleissa liikutaan elektrosta IDM:ään ja kaikkeen siltä väliltä, mutta suunta on selkeytymässä - samoin kuin kappaleiden nimet. Viime viikonloppuna Radio Helsingissä debytoinutta nuorukaista siis kannattaa pitää silmällä, sillä materiaali tuntuu paranevan tasaisen varmasti biisi biisiltä.

myspace.com/aivot80gb

Aivot 80 GB - Gonna Be Clapclap (MediaFire)
Aivot 80 GB - Suunta (MediaFire)

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix)

On jotakuinkin viikon verran pitänyt jakaa tämä kanssanne, ja nyt viimein muistin sen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli kotonani ja sopivan tylsänä hetkenä.

(Kuva: Dalai Lamula)

Kaikille vähänkään hipsterimäisille suomalaisille Joensuu 1685 on varmasti jo wanha, tai vähintäänkin melkein vanha juttu. Miksei toki ulkomaisillekin, sillä bändin levystä puhutaan aina uusimmassa Vicessa asti. Ainakin minusta tuntuu, että Joensuut ovat tämän hetken kohutuin uusi suomalainen, ja veikkaan bändin löytyvän moneltakin listalta vuoden tulokkaana lähiaikoina. Pian kun alkaa vuosilistoja tupsahdella. Omani on työn alla. Rehellisesti olen värkkäillyt sitä jo tammikuusta, mistä asti myös ykköslevy on ollut selvillä. Vaan nyt meni vähän asian ohi.



Formal Disco Riot on vastikään aloittanut helsinkiläinen dj-duo ja yhtye, ja viime viikolla käsiini osui kaksikon tekemä elektrojumputus-remix Joensuu 1685:n Sick City -kappaleesta. Pojat ovat miksailleet uusiksi tänä vuonna ainakin Le Corps Mince de Françoisea, mutta aiempi työ jää kyllä täysin tämän varjoon.

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix) (Mediafire)


myspace.com/joensuu1685
myspace.com/formaldiscoriot

Hang the Dj! @ Tampereen Klubi 8.11.

Tiivistelmä
- Keikka oli mielestäni halpa, vaivaiset 6 €
- Lämppärinä edustanut I Was a Teenage Satan Worshipper oli odotusten mukainen eli ihan hyvä
- Hit Me TV otti yleisön mukaansa yllättävän hyvin
- Havaitsin Hollantilaisissa hyvin paljon discoensemblemäistä energiaa, vaikka musiikkityylit eivät osu lähellekään toisiaan
- Musiikki kuulosti levyltä homommalta kuin livenä (vrt. Scissor Sisters, Mika, The Ark)
- Yleisö tuntu nauttivan keikasta yhtä paljon kuin bändi
- Bailut jatkuivat myöhään yöhön. Myös Hollannin vieraat viihtyivät tanssilattialla koko illan.





Lisää kuvia illasta: http://www.flickr.com/search/?w=7611243@N04&q=lastfm%3Aevent%3D688499&m=tags

www.myspace.com/hitmetv
www.myspace.com/teensatanists

Dälek & Laineen Kasperi Tampereen Klubilla 5.11.

Kohtuullisen väkevistä kannanotoista ja realistisen synkistä sanoituksista tuttu Laineen Kasperi käänsi heti maailmani ylösalaisin heittämällä leppoisia ja hauskoja välispiikkejä poikkeuksellisen hiljaiselle ja jurolle yleisölle. Rennohko olemus säilyi läpi keikan siitäkin huolimatta, ettei yleisö osoittanut minkäänlaista kyvykkyyttä vuorovaikutukseen. Lämppärin setti koostui lähinnä uuden Saatana saapuu Sörnäisiin -levyn materiaalista, ja debyytiltä kuultiin ainoastaan nimikappale Seis (tosin saatoin biisin verran myöhästyä keikan alusta).

Dälek sentään keräsi yleisöä lavan ympärille ihan mukavasti, vaikka aplodit olivat edelleenkin heikot. Tampereen vuorovaikutus näkyi selvimmin keikan puolivälin jälkeen humalaisen nuoren miehen kiivetessä lavalle, mikä päättyi epämukavasti tönäisyyn, mahalaskuun, järjestysmiehen otteisiin ja ulos päätymiseen. Ehkä yleisö ei vain uskaltanut tätä yhtä hurjapäätä lukuunottamatta ottaa kontaktia bändiin. Sen verran pelottavilta newarkilaiset lavalla näyttivät.

Eräs toverini arvioi keikan jälkeen sen olleen "vähän tylsä, koska biisit muistuttivat niin paljon toisiaan", mikä varmasti pitää paikkansa jos ei tiedä tarkkaan, mitä odottaa. Esimerkiksi Abandoned Languagea paljon kuunnelleena hyvinkin yhtenevä materiaali, ja toisaalta sen aiheuttama hypnoottisuus ei siis tullut yllätyksenä. Toisaalta monimuotoisista taustoista löytyy kokeilevempien elektronisten vaikutteiden, industrialin ja perinteisemmän hip-hopin lisäksi esimerkiksi shoegazea, mikä saattaa osaltaan vahvistaa tätä vaikutelmaa?

Levykauppojen loppu?

Hesari uutisoi tänään, että verkossa toimivan musiikki- ja viihdekaupan edustaja arvoi levykauppojen katoavan 5-6 vuodessa. Alkuperäinen uutisointi oli kärkäs, ja kohahdutti minua. Nyt uutista on kuitenkin päivitetty ja lisätty muidenkin näkökulmia. Lue se täällä: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Levykauppojen+loppu+on+l%C3%A4hell%C3%A4/1135240807348

Mieleni tekisi sanoa, ettei näin tule käymään, mutta esimerkiksi tamperelainen Jukeboss sulki ovensa viime viikolla, ja jatkaa fyysisten levyjen vähittäismyyntiä tästä eteenpäin verkossa. En jaksa uskoa, että kaikki levykaupat katoaisivat - ainakin isoimpiin kaupunkeihin jää muutamat.



Rakastan pyöriä levykaupoissa rivistöjä selaillen, mutta viime aikoina ostokseni ovat siirtyneet yhä enemmän Internetiin. Digitaalista musiikkia olen ostanut kohtuullisen vähän, sillä materialistina tykkään haalia musiikkinikin fyysisenä nurkkiini. Sen sijaan suuntaan yhä useammin kotikadullani sijaitevan Platan sijasta osoitteesiin www.hhv.de, www.levykauppax.fi tai peräti www.platta.net. Tällaiselle hamstraajalle kaupungin valikoimat eivät enää riitä.

Tiedostan kuuluvani enemmistön ulkopuolelle. Uskon, että isoin viipale hittimusiikista myydään jatkossa digitaalisessa muodossa, vaikka cd:t tuskin vanhentuvat vhs-formaatin tapaan vielä vuosikymmenienkään päästä. Musiikin ystäville jää taatusti kuitenkin muutamat harrastajanliikkeensä, josta poistaa levynsä kokoelmiinsa.

Tiedostan kuitenkin kuuluvani myös vähemmistön enemmistön ulkopuolelle. Vannoutuneena fyysisen musiikin diggarina ostan kaikki levyni vinyyleinä - aina kun se on mahdollista. Luulen, että kohtalotoverinikin ovat jo siirtyneet käyttämään verkkokauppoja tilatakseen herkkunsa milloin mistäkin päin maailmaa. Nykyään kanta-asiakkaan leimakorttini täyttyvät Internetissä.

Kuva Äxän nettisivuilta.

Damn Seagulls: The City Takes Care of It

Aloitin pyhäinpäiväni kokkailemalla vegaanista omenakaurapiirakkaa halloween-juhliin, ja poikkeuksellisesti pistin radion taustamusiikiksi, sillä tiesin serkkuni siellä juontelevan YleX:n himotuimmat-listaa. Olin aiemmin tällä viikolla kyllä lueskellut Rumban juhlanumerosta, että Damn Seagullsin uusi levy on kutakuinkin valmis, mutta meinasin lentää perseelleni, kun heti ensimmäisenä pärähti Lokkien uusi biisi, The City Takes Care of It. En tiennyt kappaleiden jo radiosoittoon ehtineen.

Uuden sinkkubiisin helmikuussa ilmestyvältä albumilta voi ladata viikon ajan Damn Seagullsin kotisivuilta: www.damnseagulls.com