perjantai 29. elokuuta 2008

Klaxons

tulee Tallinnaan 6.10. ja mulla on liput sinne!

Sen kunniaksi muutama aihetta sivuava huomio:
- Oon nähnyt Klaxonsin pari kertaa ennenkin, ja molemmat keikat ovat olleet settilistoiltaan identtiset.
- Kolmatta samanlaista keikkaa tuskin tulee, sillä bändi on ollut tänä vuonna ahkerasti studiossa uutta materiaalia työstämässä.
- Mitä ne tekee Tallinnassa eikä Suomessa?!?!?!
- Nu-rave, so last season?
- Messin vaa!

maanantai 25. elokuuta 2008

Sigur Rós @ Kulttuuritalo 24.8.2008

Huom! Kuvat olen ottanut vuoden 2005 keikalta. Tällä kertaa bändi oli esittänyt toiveen kuvaamattomuudesta, jota halusin kunnoittaa.

Eilen näin islantilaisen Sigur Rósin kolmannen kerran. Keikka oli samassa paikassa kuin ensimmäinen todistamani, joten sitä on vähän liiankin helppo verrata vuoden 2005 toiseen (30.10.2005) Kulttuuritalon keikkaan. Sali ja loistava akustiikka hyvine äänentoistoineen oli siis samaa, mutta lähtökohdat kuitenkin monella tapaa eriävät. Silloin seisoin eturivin keskellä, ja nyt sivussa vasemmalla, mutta hyvällä kohtaa kuitenkin. Silloin oli juuri ilmestynyt Takk... ja vast'ikään erilaisempi (= huonompi) Með suð í eyrum við spilum endalaust. Silloin Sigur Rós oli yksi ehdoton lempibändini, nyt se on vain hyvä erinomainen yhtye.

Siltikin, puolueettomasti kaikki vaikuttajat neutralisoituani, jäi tämä huonommaksi vedoksi kuin edellinen Kulttuuritalon vierailu. Ei kuitenkaan merkittävästi. Tällä kertaa lämmittelijä-Amiinan jouset (ja lämmittelijä ylipäätänsä) puuttuivat taustalta, ja show oli pelkistetympi. Islantilaisten raitapaidat olivat vaihtuneet tekotaiteellisempiin (tässä yhteydessä arvoneutraali ilmaus) ja yhtyeelle sopivimpiin (?) hapsuja ja kettinkejä sekä takatukkasivumohikaanin ja kimallesilinterin sisältäneisiin esiintymisasuihin. Yleisön ja bändin väliin oli rakennettu aita. Yhtye otti kontaktia yleisöön paljonkin, mikä kompensoi osapuolien välille asetettua kuilua. Videoinstallaatioiden tilalla oli isot valkoiset pallolamput. Valot saivat isomman osan esityksestä, ja olipa kattoon ripustettu paperisilppumyllytkin.


Settilista oli ok. 2005 huippuhetkiksini taisivat nousta Sæglópur ja Viðrar vel til loftárása, joista jälkimmäinen jäi (valitettavasti) tällä kertaa kuulematta. Kyynelkanavani kuitenkin aukenivat heti ensimmäiseksi soitetun Svefn-g-Englarin aikana ja jatkuivat aina varsinaisen keikan päättäneeseen Gobbledigookiin saakka. Uusia kappaleita esitettiin jopa yllättävän paljon, mutta vastoin kaikkia odotuksiani ne toimivat erinomaisesti. Etenkin toisena encorena soitettu englanninkielinen All Alright, tuli puskista, sillä en odottanut (enkä toivonut) sen päättävän iltaa. Kuitenkin, silloinkin kun Sigur Rós ei ole parhaimmillaan lavalla, se on iiiihana ja miljoonasti parempi kuin monet muut yhtyeet. Kaikin puolin hyvä keikka ja ehdottomasti sen yli 50 euron arvoinen!



Satunnainen lisähuomio: Gobbledigookin live-esitys oli mahdollisesti homoin mahdollinen siihen nähden etten ole aiemmin liittänyt kappaleeseen tällaisia mielukuvia. Miten niin? No, sateenkaaren kaikissa eri väreissä välkkyneet valot, yleisön riemukas taputus ja hypähtely koko kappaleen ajan sekä iloinen ja solidaarinen tunnelma muuten niin ihailevan rauhallisella keikalla eivät voineet olla erottamatta laulua muista esitetyistä.

tiistai 19. elokuuta 2008

#100: Flow Festival

#100 teksti, vaikka puolet kirjoituksista onkin nyysitty tänne henkilökohtaisesta journalista viime vuodelta. Päätin vakiinnuttaa urlissa esiintyneen nimen, joten olkoon tämä blogi sitten tästä eteenpäin aivan virallisesti Most Sexiest Music. Oletan, että lukijat ovat sen verran perillä, että tietävät ettei kyse ole kieliopillisesta virheestä. Niille, jotka eivät olleet: nimi on lainattu The Millionersin samannimisestä kappaleesta ja/tai levystä.

Vaan mennäänpä asiaan. Nyt on festarit festaroitu ja yritän jatkossa istua tässä kirjoittamassa vähän useammin. Flow Festival ei käytännössä jää vuoden viimeiseksi festivaaliksi, sillä edessä on vielä Monsters of Pop ja Lost in Music, mutta kun kyseessä on kaksi naapuritaloissa järjestettävää klubifestivaalia, ei se oikein ole sama asia. Flow sen sijaan oli kaupunkimiljööstä huolimatta tänäkin vuonna kovatasoinen tapahtuma, vaikka joka päivä missasinkin päivällä esiintyneet artistit lähinnä siksi, että Töölössä oli liian hyvät puitteet hengailulle.

Perjantaina tarkastelin harmillisen paljon kovanluokan artisteja vain sivusilmällä keskittyessä kavereiden moikkailuun ja kalliiseen kaljaan. Skweee-kemuista tuli kiire katsomaan Múmia, mutta vaikka se kuulostikin varsin kelvolliselta Suvilahden yössä, ei se sopinut hetken mielentilaan. Uneliaan utuinen musiikki ennen illan odotetuinta menobändiä ei vain sopinut, joten skweeen mestarit saivat esitellä taitojaan vielä tovin.

Flow oli harmillisesti buukannut kaksi koko viikonlopulta eniten odottamaani settiä päällekäin. Kun dubstep-bileet lähtivät käyntiin Tiivistämö-klubilla Tes La Rokin ja Dead-O:n voimin, piti jo muutamien kappaleiden jälkeen kiirehtiä viereiselle lavalle odottamaan Crystal Castlesia. 45 minuuttia meni odotellessa, ja kun yhtye oli virallisesti puoli tuntia myöhässä, lähdin useiden muiden vittuuntuneiden tapaan muualle. Tiivistämölle palatessa siellä esiintyivät suosikkidubstep-tuottajani Rusko ja Caspa. Muutamia ehdottoman kovia ralleja seurasi mm. Skreamin remix Klaxonsin It's Not Over Yetistä, jonka aikana sain viestin, että CC oli aloittanut. Kun viimein näin torontolaiset lavalla, kaikui myös tältä lavalta Klaxonsia miksattuna. Klaxons edusti kovalla kädellä Helsingin perjantaiyössä.



Crystal Castles oli harmillisesti vain kovin keskinkertainen, vaikka kovat reivit saikin telttalavalla aikaiseksi. Yleisöä vituttanut myöhästyminen oli huhujen mukaan kokaiiniövereiden syytä, ja vaikka meno olikin tästä huolimatta Alice Glassin osalta energistä, se kuului jäljessä. Keikka varmasti täytti monien muodikkaien indielasten odotukset, mutta aiemmin yhtyeen todistaneena, tämä jäi vaisuksi.


Lauantaina esiintyjäkaarti hoiti hommat tyylikkäämmin, vaikka CSS olikin valehtelematta paska. Uusi levyhän paljastui paskaksi jo aikaisemmin, mutta odotin liveshow'n pelastavan huonot biisit ja avaavan Donkeyta - toisin kävi. Lovefoxxxista on ystävääni lainaten kuoriutunut angstinen teini-Björk, ja on tosiasia ettei bändi ole enää se suloinen teiniriehayhtye, johon aikanaan ihastuin. Loppuillan tanssittaneet Top Billin, Huoratron ja DJ Funk sen sijaan vetivät minut bilebailaamaan moneksi tunniksi hiki hatussa. Voi jeesus, että paidassani haisi hiki seuraavana aamuna. En tiedä oliko se omaani vai muiden.

Paras esitys todistettiin sunnuntaina. Sielukas Martha Reeves ja José Jamesin tyylipuhdas jazzailu sytyttivät sopivasti ennen räjähdystä. Viikonlopun pelastaja Cut Copy soitti vain muutaman kappaleen ensimmäiseltä levyltään, mutta sehän passasi, sillä lupaan, että aussien uutuus In Ghost Colours löytyy loppuvuoden levylistaltani. Loistavaa keikkakuntoa säteillyt yhtye sai yleisön mukaan, ja uudet kappaleet kuulostivat jopa paremmilta kuin levyllä, mikäli se nyt edes on mahdollista. Tämän jälkeen tarkoituksellisesti missasin festivaalin päätösesiintyjän, sillä Cut Copyn jälkeen ei vaan yksinkertaisesti halunnut enää kuunnella mitään muuta kuin päässä soivaa melbournelaista elektroindiepumppua.



Kesäfestivaalit ovat nyt takana ja ensi kesänä jatketaan tällä saralla. Sata tekstiä on takana ja, vaikka festarit ovatkin nyt ohi, Most Sexiest Music jatkaa musiikin parissa vielä monien satojen tekstien verran.

torstai 7. elokuuta 2008

Kesäbiisit

Yritin keväällä kirjoittaa aiheesta, mutta se tuntui vähintään yhtä vaikealta kuin nyt. Viime vuonna kesätunnarini oli vaivattoman helposti Uncle Sam: Round the World Girls (Tes La Rok Remix), mutta tälle kesälle ei yhtä vaivattomasti biisiä löytynyt. Vaikka en ole vieläkään löytänyt yhtä ainutta ehdotonta kesähittiä tälle vuodelle, tuntuu viimeiseltä ajankohdalta paljastaa edes muutamat ehdokkaat. Ulkona sataa, koulut alkavat pian jne. Tämän vuoden kesätittelit menivät näin:

Muistuttaa eniten kesästä 2008: Miss Platnum: Mercedes Benz
Eniten soinut kesällä 2008: MGMT: Kids
Eniten kesäbiisejä tehnyt esiintyjä: Santogold (Shove it, Say Aha, You'll find a Way & L.E.S. Artistes)
Paras Remix: The Whitest Boy Alive: Golden Cage (Fred Falke Remix)
Olisi luullut soivan enemmän: Stepa - Vapaapäivä
Kuvaa parhaiten kesää 2008: On Volcano - Out of Sight

Lataa biisit .rar-pakettina, bonarina Santogold: You'll Find a Way (Switch and Sinden Remix), joka on hyvin pitkälti toiseksi paras remix tälle kesälle. RAPIDSHARE

Dr. Alban, Propagandhi & Paula Koivuniemi

Sorit hetken hiljaiselosta. On sellaisessa hurlumheissä mennyt tämä kesä, että päädyin täksi viikoksi maaseudulle ottamaan rennommin. Viime viikolla kuitenkin tuli juostua paikasta toiseen. Kävin mm. katsomassa kaikkien otsikossa mainittujen keikat.

Dr. Alban tsekattiin aika extemporeen, kun kuulin n. puolta tuntia ennen show'ta keikasta. Liput jäi hankkimatta, joten katsottiin sitten aidan raosta. Sitä kaiketi tekee paremmatkin ihmiset, ainakin vierustovereista päätellen. Vasta seuraavana päivänä kuulin, että olisin saanut ilmaisliput. It's my life meni vähän ohi, koska lähdin kotiin pissalle. Kuulin sentään sen toisen hitin.

Propagandhia ennen piti katsoa myös lämppärit, mutta hyvä ilma, kaverit ja (kaljan)jano tekivät tehtävänsä, ja Deathbed, Anal Thunder ja No Shame jäivät tällä kertaa väliin. Vaan onhan ne aika monesti jo nähtykin. Itse pääesiintyjä ei vakuuttanut. Nyt tulee varmaan turpaan monelta taholta, mutta ajatuksille uskollisena, pitää myöntää, että loppukeikasta katselin tiuhaan kelloa, tai olisin katsellut jos sellainen olisi ollut. Pientä tyttöä ei takarivin paikka paljoa ilahduttanut, muuten keikassa ei kai haukuttavaa ole. Aika perusveto. Suomalaisten urheilijoiden suuntaan lähteneet, yleisöä villinneet, kommentit lähinnä nolottivat. Heh heh.

Torstaina tuhlasin rahat Äxään (ostokset oikeassa sivupalkissa) ja osallistuin bänditreeneihin (lähinnä tarkkailemalla). Kesken viinipullon tuli kuitenkin kiire takaisin Tampereelle katsomaan Paula Koivuniemeä. Korvaukseksi Dr. Albanin liputtomuudesta minulle iskettiin kouraan muutamat tiketit Koivuniemen show'hun. Vaikka Provinssirockissa olikin vaihtoehtona mennä katsomaan Paulaa, tuntui ajatus Tampereen juhlateltan konsertista epäilyttävältä. Show kuitenkin starttasi hitillä, jatkui sellaisilla ja päättyi sellaiseen, joten eihän siitä voinut jäädä kuin hyvät fiilikset. Paula otti yleisönsä, ja se siitä.

Paula Koivuniemi

Tämä viikonloppu menee humalaisten motoristien lauluja kuunnellessa, mutta ensi viikolla Flow Festival!

perjantai 1. elokuuta 2008

Music vs. coffee

Olin eilen myöhään baanalla Tampereen kukkaisviikoilla, mutta aamulla oli aikainen herätys töihin, joten nyt teen hidasta kuolemaa. Havainnoin, että tällaisina piinavina hetkinä iPodistani kaikuu vain tietynlainen musiikki. Koska en juo kahvia kuin satunnaisesti, en osaa käyttää sitä piristeenä muiden tapaan. Turvaudun musiikkiin jopa kahvin korvikkeena. Toisaalta se käy myös unilääkkeestä. Siis mitä?

En taatusti ole ainoa, joka kuuntelee musiikkia nukkumaan mennessä. Sigur Rósit ja muut unettavat post-rock-tiluttelut taatusti ovat tuudittaneet muitakin uneen. Pirteyden kannalta genreillä ei kuitenkaan ole väliä. Olen monesti nukahtanut hardcore-punkin tai grimen soidessa stereoista. Hereillä pysymisen kannalta tärkeimmäksi olen huomannut sanat. Jos niistä ei saa selvää, niitä ei ymmärrä tai niitä ei ole, niiden mukana ei voi laulaa - tai ajatella laulavansa. Laulaminen tai sanojen seuraaminen ei väsytä, päinvastoin. Siksi siis luukutan väsyneenä ennestään tuttuja kappaleita, joiden mukana voin fiilistellä sanoja.

Toisaalta myös melodiat, soinnut ja rummuniskut voi oppia ulkoa. Jos musiikki on muuten tarttuvaa tai tuttua, ei sanoja tarvita piristystarkoitukseen. Esimerkiksi Justicen musiikkiin en ole saanut koskaan unta vaan nukkumatti on käynyt vasta tovi levyn päättymisen jälkeen. Myös unilevy voi palaa puhki niin pahasti ettei siihen enää nukahda. Näin kävi minulle juuri ylempänä mainitun islantipimputtelubändin kohdalla.

Täysin oma lukunsa on kuitenkin Death Cab for Cutie, jonka muutamat kappaleet sopivat hyvin molempiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Transatlanticsm on veisu, jonka tahtiin voi herätä, nukahtaa, syödä tai harrastaa seksiä. Aktiviteetin pitää kuitenkin olla miellyttävää, sillä niin ihanaa kappaletta ei saa yhdistää negatiivisiin tilanteisiin.

Parhaat unilevyt top 5 + Transatlanticsm, all time
1. Sigur Rós - ()
2. Pelican - The Fire in Our Throats Will Beckon the Thaw
3. Paavoharju - Yhä hämärää
4. Mogwai - Mr. Beast
5. Boards of Canada – The Campfire Headphase
+ Death Cab for Cutie - Transatlanticsm

Parhaat heräämislevyt top 5 + Transatlanticsm, all time
1. 22-pistepirkko - Rally of Love
2. The Arcade Fire - Funeral (erityisesti Wake up)
3. Justice - †
4. Kaiser Chiefs - Employment
5. Evilsons - Cooking with... Evilsons
+ Death Cab for Cutie - Transatlanticsm

--
Lisähuomautuksena: Tämä sääntö koskee vain hyvää musiikkia. Paskaan musiikkiin EI VOI nukahtaa, oli se sitten millaista hyvänsä.