sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Taas mennään

Näkisittepä hymyn kasvoillani. Facebookin tapahtumaosio kertoo, että Roskilde alkaa tänään. Jep, tänään on lähtö, tai oikeastaan se oli jo. Bloggaan tällä hetkellä junasta kännykälläni. Pian olen Pasilassa ja siitä jatkamme varhain aamulla Aseistakieltäytyjäliiton bussilla laivalle ja edelleen Roskildeen. Kaikki sääennusteet lupaavat pelkkää aurinkoa, ja joillekin päiville jopa hellettä. En silti jättänyt kumisaappaitani rinkastani, mutta: ai että tekee gutaa viime vuotisen katastrofin jälkeen!
Radioheadia odotan jo paljon, muitakin tietenkin. Eniten mielessä pyörii kuitenkin festivaali itsessään, koska rakastan sen järjestelyjä, kauniita tanskalaisia, leppoisaa ilmapiiriä, Roskilden kaupunkia ja ylipäätänsä kaikkea, mitä on luvassa.

Kämppä jäi kaaokseen ja puoliksi tiskatut astiat altaaseen, mutta silti asiat olivat edes jotenkin mallillaan siihen nähden, että olen edellisvuosina pakannut vartissa juuri ennen lähtöä, kännissä. Nytkin operaatio tapahtui vähän huterassa olotilassa, koska oli vähän krappe, koska I is party peoplez ja eilen vähän jorasin Ruma-baarissa.

Rinkka pakattu täyteen ja ylikin: check
Makuupussi pesty: check
Ruoat ostettu: check
Rahat vaihdettu: check
Matkailuvaatteet mietitty: not
Aikataulut printattu: not
Jääkaappi tyhjennetty: Almost
Laskut syötetty nettipankkiin maksettaviksi:
check

Leirintäblokki päätetty: not
Poppilevyjä tehty: check
Mahtavat festarit tulossa: CHECK!

Normaalisti festareille lähtiessä en uskaltaisi luvata seuraavaa, mutta tämä on poikkeustapaus. Lupaan raportoida tänne jotain festivaalin aikana. Isommat reportaasit pitänee säästää myöhemmälle, mutta tuoreet Radiohead-fiilikset luvassa perjantaina. Homman nimihän on nimittäin se, että tulokset kouluunpääsystä pamahtaa silloin Interwebziin, ja siinähän menisi koko festivaali pilalle pelkästään jännitellessä. Sehän on selvää, että perjantaina tunnelmat muuttuvat suuntaan tai toiseen. Viimeistään perjantaina siis, nyt alkaa taas se viikko, jota olen odottanut koko vuoden!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Radiohead

Tajusin oikeestaan vasta tänään, että määhän nään mun 4ever-lempibändini alle viikon päästä kolmatta kertaa livenä. Kukaan ei voi kieltää: en ole hehkuttanut sen näkemistä lainkaan. Vaikkei tollanen kymmentuhatpäiselle yleisölle esiintyminen ulkoilmassa ole todellakaan sama kuin vaikkapa se eka keikka, jonka todistin pienehkössä hallissa, niin onhan se nyt aina siistiä. Melkeen kaikki uuden levyn biisit oon kyllä jo kuullut livenä ettei sinänsä oo biisien puolesta odotukset korkeella, mut esim. All I Need voi olla aika koskettava kokemus. Itkin tänään töissäkin kun vaan mietin sen kuulemista.

(Kirjotan aika usein musiikin takia itkemisestä, mutta täytyy sanoa, etten muista koska olisin itkenyt ilman, että se liittyisi musiikkiin. Lähinnä se kai on sitä, että yhdistän helposti tietyt ihmiset, tapahtumat ja tilanteet aina johonkin kappaleeseen tai levyyn.)



Välillä unohdan, kuinka rakastankaan tätä bändiä, mutta aina kun kuulen yhdenkin kappaleen, se muistuu nopeaa mieleeni eikä sitä kuuntelurumbaa voikaan sen jälkeen enää keskeyttää. Oon kuitenkin nykyään sen verran tukevasti jalat maassa, että mulle on oikeastaan ihan sama näenkö Radioheadin Roskildessa etu- vai takarivistä. Se nyt on selvää, etten aio jonottaa tuntitolkulla yhden bändin takia, koska sitä ennen esiintyy muitakin hyviä (MGMT...), mutta kaippa sitä parhaille mahdollisille paikoille silti on pyrittävä. Ainiin, musta on ihan megasiistiä, että tän vuoden Orangen avaaja ja samalla Radioheadin lämmittelijänä on Teitur :""---))))

Saas nähdä, miten käy loppufestareiden, kun maailmankaikkeuden paras bändi soittaa heti ekana päivänä.

Bonnie 'Prince' Billy @ Tampereen Klubi 26.6.2008

Pitkä ja sähläystä kohtuuttoman paljon sisältänyt päivä oli uuvuttanut siinä määrin, että lämmittelijät eivät kiinnostaneet pätkääkään, vaikka minulla ei mitään Samae Koskista vastaan olekaan, päinvastoin. Valmistauduin siis altsukantritunnelmiin Ale Barissa siiderin ja Venäjä-Espanja -jalkapallo-ottelun turvin. Ovesta Klubille saavuin muutamaa minuuttia vaille yksitoista, ja amerikkalaisen staran alkunauhat lähtivät soimaan reikäleipä, mikä ihmetytti, sillä Klubilla ei koskaan olla aikataulussa. Verhot avautuivat sopivanmittaisen nostatuksen jälkeen, ja Will Oldham oli valinnut paikkansa lavan oikeasta kulmasta eli suoraan edestäni. Yleisöä oli paikalla juuri sopivasti, ja se osoitti suosiotaan kovaäänisemmin kuin mies lauleli menemään.

Ensimmäisen kappaleen jälkeen totesin seuralaiselleni (löysin sellaisen kuitenkin) esityksen olevan parempaa kuin levyllä. Kokonaisuudessaan keikka ei tarjoillut minulle mitään henkeäsalpaavaa, vaan läjän tuntemattomia, mutta kauniita kappaleita. Vieressäni melkein kyyneleisiin liikuttunut mies varmasti koki show'n toisin. Jos 37-vuotiaan multilahjakkuuden uraan lähtee tutustumaan tässä pisteessä elämänkulkua, voi materiaalin sisäistäminen viedä mukavasti aikaa, kun julkaisuja on kymmenittäin. Niinpä tunnistin joukosta muutamat uudemmat kappaleet, ja tietenkin se eniten soittimessani pyörinyt hitti (Cursed Sleep), jonka tahtiin olisin halunnut fiilistellä livenäkin, jätettiin soittamatta kokonaan.

Vaikka akustisvetoisen bändin kanssa vedetyt kappaleet eivät tuttuja olleetkaan, intensiteetti säilyi koko keikan ajan. Eksynyttä tarhapöllöä etäisesti muistuttanut Oldham oli outoudessaan niin kiinnostava ilmestys, etten saanut silmiäni irti miehestä. Silmistä puheenollen, punaisiin Crocseihin naisellisen laihat nilkkansa ujuttaneella muutoin karskinnäköisellä miehellä oli ilmeisesti arat silmät, koska valokuvaaminen oli kielletty ja katossa sijainneet valonheittimetkin pyydettiin sammuttamaan esityksen puolivälissä. Jotta tässä keikkaraportissa varmasti keskityttäisiin tarpeeksi silmiin, mainittakoon vielä, että Oldham oli suomalaisten rokkareiden tapaan maalannut silmiensä alle mustat kajaliviivat.

Bonnie 'Prince' Billy

Vaikka herkänoloinen partaveikko jättikin jälkensä sydämeeni, voin ensi viikon sunnuntaina tyytyväisin mielin tallustella kyseisen singer-songwriterin keikan sijaan katselemaan muita yhtyeitä, sillä epäilen festivaaliolosuhteiden toimivuutta tämän artistin kohdalla. Klubikeikka oli onnistuntut eikä siitä jäänyt pahaa sanottavaa. Myös teknisempi puoli oli suurimman osan ajasta kunnossa ja tärkeät lyriikat kaikuivat korviini esteettömästi. Taustabändi oli paikoitellen niin hyvä, että huomioni kiinnittyi heihin kohtuullisen paljon, mutta kiehtova orkesterin johtaja piti huolen, että valtasuhteet pysyivät silti ruodussa. Yksittäiseksi kohokohdaksi keikalla lienee noussut voimakas The Seedling, vaikka tämä jää taatusti mieleeni enemmän kokemuksena kuin kappaleina.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Olen tässä pohtinut...

eikö syntyisi vähemmän hiilidioksidipäästöjä, jos Radiohead tulisi esiintymään Suomeen eikä kaikkien suomalaisten tarvitsisi juosta maailmalla niiden perässä. Pitäisi universaalin omantunnon omistavan bändin käsittää se.

Ensi viikon torstaina näen lempibändini kolmatta kertaa livenä, ja vähän hävettää etten ole odottanut sitä lainkaan. Tämän viikon torstaina lämmitellään tunnelmaa kuitenkin Bonnie 'Prince' Billyn voimin. On ollut hankalaa keksiä kaveria mukaan keikalle, koska kaikki tuntuvat kuuntelevan vain elektroa tai hardcorea. Hankalaa, vaikka sisäänpääsy menee mun piikkiin. Lienee aika hankkia uusia(kin) ystäviä.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Disco Ensemble: Magic Recoveries

Tänään tylsyyksissäni lisäsin Flickriin tuhottoman paljon vanhoja keikkakuvia, ja muistin, että Disco Ensemblen uutukaisen arviointi jäi keväällä kesken. Koska on kai turhaa alkaa kirjoittaa juttua uudestaan, pistetään ihmisten ilmoille sekä vanhat että ajantasalla olevat mietteet.

Kirjoitettu kuunneltuani streamia MySpacesta ennen julkaisupäivää:
Jaaha, Disco Ensemble tuli puun takaa. Jannujen kolmannelle levylle kohdistuneet odotukset ja julkaisupäivän odotus ovat kasvaneet mitä kauemmin on edellisestä kulunut ja mitä enemmän puhetta kolmosesta on ollut. Toukokuun seitsemättä on odotettu kiinnostuksella, ja radiosta on vahdattu ensimmäistä sinkkubiisiä. Ja silti nää pääsivät yllättämään. Magic Recoveries ennakkokuuntelussa MySpacessa? No mitä helvettiä!

Ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen pettymys on suuri, todella suuri. Onko niin että oudolta tuntunut sinkku, Bad Luck Charm, on todella levyn paras kappale? Mikä helvettiä Arsonists vs. Firemen edes tekee tällä levyllä? Samalla kun en malttaisi olla kuulematta kaikkia tarjoiltavia biisejä tekisi mieli skippailla seuraavaan kappaleeseen jo ihan sen takia, että tää nyt soiva raita on paska. Toisaalta kiekkoa varjostaa sama ongelma kuin tämän vuoden tähän astisista levyistä parhainta (The Mars Volta: The Bedlam in Goliath), se on ahdettu täyteen, se on raskas ja puuduttava paketti.

Hei, jos The Mars Voltan levystäkin kuoriutui esiin mestariteos, pitäiskö antaa Suomen viralliselle seuraavalle vientitoivollekin toinen mahdollisuus? Jo toinen kerta paljastaa biiseistä uusia ulottuvuuksia sekä hienoja ja jopa rohkeitakin ratkaisuja. Se ei tunnukaan enää yhtään raskaalta eikä väkinäiseltä. Hei, tää We can stop whenever we want'han olikin ihan kova biisi! Eiku, tää Worst night out on kyllä paras rokkiballadi ikinä - ja sitä rataa. Magic Recoveries ei aukea kokonaan vielä toisella, kolmannella tai välttämättä kymmenennelläkään kerralla, eikä tämä tarkoita, että se olisi liian vaikea levy. Mitä useamman kerran sen pyöräyttää läpi, sitä paremmalta se maistuu. Eikö nää sanat päde yleensä sellasiin lättyihin, jotka kestää kulutusta - vai oonko ihan hakoteillä?

Nyt:
Muutaman lisäkierroksen myötä jopa se Arsonists vs. Firemen kuulostaa mainiolta. En väitä, että levyssä ei olisi puutteita. Disco Ensemblen kolmesta ilmestyneestä levystä se ei ole paras eikä huonoin. Oikeastaan tämän jälkeen en osaa enää pistää levyjä järjestykseen vaan ne tuntuvat tasaisen vahvoilta jokainen. Vaikka muutamat lempikappaleet edelleen löytyvät muilta levyiltä, paikkaa lättyä paljon se, että Miikka Koiviston kynänkärki terävimmillään uransa aikana. Usean biisin kohdalla pysähdyn kuuntelemaan mageita oivalluksia, ja tällä kertaa sanat pyörivät päässä niiden itsensä takia eikä taustalla soivan menevän riffin. Magee levy, joskin jotkut kappaleet eivät tunnu kestävän soittoa samalla tavoin kuin toiset. Ainoa mikä enää ärsyttää on Poltergeistin kuiskaukset, mutta nekin tuntuvat uppoavan muutamiin ystäviin, joilla levy on soinut enemmän. Hyvä pojat, oon ylpeä teistä. Itkin Provinssissa yhtä paljon teidän kuin Foo Fightersin keikalla :"-)

Karmarock 2004 1
Karmarock 2004

Ne loput lukuisat: http://www.flickr.com/photos/foonk/sets/72157604060717116/

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Roskilden aikataulut ovat täällä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!one

Juhannuksen päätteeksi kädet ovat niin turvonneet hyttysenpistoista, että kirjoittaminenkin on vaikeaa. Silmissäkin on kaksi pistosta. Kerrassaan kutittavan karmivan päätöksen muuten upealle juhannukselle julkaisi myös Roskilde Festival. Soittoaikojen ja -päivien spekulaatiosta siirrytään nyt settilistojen mietiskelyyn, sillä aikataulut ovat täällä. Nyt voi taas alkaa sotasuunnitelmien piirtämisen sille, mitä reittiä olisi paras hyökätä kilometrin päässä toisistaan sijaisteville lavoille.

Näin festivaalivieraan näkökulmasta aikataulujen hyväksymistä edeltää kieltäminen. Ei Neil Young ja My Bloody Valentine VOI soittaa päällekäin! (Eihän ne nyt oikeasti voi?) Onko Enter Shikarin ja Anti-Flagin kuuntelijat niin eri joukkoa, että nekin voi huoletta pistää päällekäin? Ei Radioheadin kanssa ohjelmapaikkaa vaan VOI jakaa neljä kiinnostavaa bändiä. Eihän kenenkään pitäisi joutua soittamaan päällekäin bändin kanssa, josta kaikki tykkäävät. (Varsinkin jos oma musiikki vielä kuuluu samaan genreen...)

Nyt olen omiin aikatauluihini kuitenkin ympyrät ympyröinyt. Huonomminkin olisi voinut käydä: nyt jää väliin mm. Band of Horses, The Hellacopters, Gnarls Barkley, Duffy, Gossip, The Streets, Goldfrapp ja Grinderman, vaikkakin jälkimmäistä on pakko päästä kuulemaan edes yksi kappale, tai edes puolikas kappale. Isoin harmitus kohdistuu luultavasti The Chemical Brothersin ja dubstep-sankareiden osittaiseen päällekäisyyteen, mutta seuraussuhteet varmasti lutviutuvat viimeistään festivaalialueella. Myös Hot Chipin ja Fuck Buttonsin väliltä valitseminen tulee olemaan vaikeaa. Kiireiset aikatauluni näkyvät oheisesta kuvasta klikkaamalla. Kaikki ei ole vielä selvää. Alkoholille ei juuri jää aikaa, eikä oikein muullekaan, vaikka tuskin tarvitsee sanoa, ettei näissä hommissa ikinä mikään mene suunnitellulla tavalla.

Jay-Z:n kunnia festivaalin päättävänä pääesiintyjänä ei ollut odotettavissa, mutta varsinaisiin päättäjiin en voisi tyytyväisempi olla: Dan Deacon Digitalismin lämmittämänä tulee varmasti päättämään festivaalin riehakkaasti. Enää tuskin on tarpeellista kirjoitella Roskilde-tärppejä, koska aikataulujen myötä katsottavat aktit löytyvät varmasti muutenkin, mutta jotain lämppäystä varmasti on luvassa, sillä meikäläisen festivaalifiilis on taas jyrkässä nousussa. Lähtöön on enää VIIKKO!

perjantai 20. kesäkuuta 2008

(They Came from the Stars) I Saw Them @ Klubi, Tampere 19.6.2008

Huh, They Came from the Stars, I Saw Them lopetti viitisentoista minuuttia takaperin ja oli pakko tulla suorilta kotiin, ettei sen aiheuttama mahtava fiilis mene pilalle tungoksessa ja tupakanhajussa, rahattomana. Yksi syy toki taisi olla se, että herätyskello soi neljän tunnin päästä töihin... (Tätä lopetellessa kolmen... Heh)

Vaan huh huh, tää oli taas näitä keikkoja, että C'mon kaverit, miksette tulleet? Kadutte sitä vielä. Annuals meets The Arcade Fire voimakkailla progevaikutteilla höystettynä à la mahtavan energinen brittinelikko. Kyllähän sitä juopottelemaan tulleet kaverit, jotka viimeisen biisin näkivät, kovasti kyselivät heti perään. Jep, yleisöä oli vähän, mutta tämä muistutti yhdeksi parhaista näkemistäni keikoista tituleeraamaani Dan Deaconin show'ta siinä mielessä, että hyvin lähti jengi rohkaisun jälkeen mukaan joraamaan. Viimeisen encore-kappaleen aikana käynnissä oli kirjaimellisesti crazybailaukset, sillä ihmisten tanssiliikkeet muistuttivat hippitätien jumppaa tai sitä, kuinka dublinilaiset joraavat. Pisteitä bändi antoi sille 11, jos skaala olisi kymmeneen asti.



Hämmästyttävintä kaiketi oli, kuinka mahtavan tunnelman nelikko sai loihdittua, kun miettii vaikkapa jo mainitsemiani kuusi- ja seitsemänhenkisiä orkestereita. Musisointi tapahtui mm. saksofonilla, iPodilla nuppeja vääntelemällä, klarinetilla (en oo kyllä tästä nyt ihan varma, mutta joku puupuhallin se oli) ja perinteisimmällä rummuilla ja bassolla. Mukaan laitteistoon kuului myös se sellainen härveli, jonka yläpuolella pidetään kättä ja heilutellaan sitä eri etäisyyksillä. Kertokaa joku fiksumpi mulle, mikä se on. Oli miten oli, mahtavia ääniä eikä sounditkaan haitanneet tällä keikalla.

Lämppärinä oli suomalainen (nykyään kaiketi newyorkilaistunut) kulttimaineesta sekä kotimaassa että maailmalla nauttiva Vuk. Saavuin keikalle hieman kesken esityksen, mutten luultavasti missannut paljoa. Lavalla soi naisen ja apurityttönsä esittämä fonalmainen suomalainen friikkifolkki. Tää menee juuri siihen kastiin, joka Suomessa ei voi saavuttaa kulttimainetta enempää, mutta ulkomailla saattaa nauttia kohtuullisen isostakin suosiosta. Muutamia helkkarin kovia biisejä söpön hassuista tytöistä saatiin ilmoille, mutta osa jäi makuuni vähän liian outoiluksi. Erikoisin veto oli taatusti polkuharmonikalla soitettu cover Maj Karman Pasi sanoo -kappaleesta. Se oli aidosti hyvä ja kiinnostava - juuri sellainen, joka täyttää todella hyvän coverin kriteerit. Toinen kunniamaininta sidekick-tytön (anteeksi, unohdin jo nimesi) encore-soololle. Kappaleen kiehtovat sanat ja laulajan kaunis ääni sai niskakarvat nousemaan hyvällä tavalla. Sen jälkeen Vukin itsensä esittämä kappale kiinnosti niin paljon, että ehdin huomata lavan kulisseissa tapahtuneen joogatuokion (?).

Vaan pisteet lähtee Brittilään. Mahtava groove, loistava lavaesiintyminen ja tietty hyvät kappaleet. Voisin härskisti väittää, ettei kukaan täällä ollut kuullut bändistä ennen kuin Fullsteam sen buukkasi Pitkään kuumaan kesäänsä. Toivottavasti nyt useammat löytävät yhtyeen. Ihastuin vallan niin paljon, että menin tunnustamaan esiintyjille rakkauteni keikan jälkeen - selvinpäin...

http://www.myspace.com/vukmusic

Ps. Allekirjoittanut ei sitten ilmeisesti juo alkoholia juhannuksena miljoonan suomalaisen tavoin, koska tuhlasin loput rahani johonkin numeroituun 12-tuumaiseen, mikä tietenkin taitaa olla moninkerroin parempi sijoitus kuin viinakset.

Osa kuvista ois näkyvillä täällä: http://www.flickr.com/photos/foonk/tags/isawthem/

torstai 19. kesäkuuta 2008

Roskilde-tärpit osa 5

Täytyy myöntää, että nyt alkaa vituttaa Roskilde Festival. Artisti, jota eniten odotin eli M.I.A. perui koko kiertueensa ja ilmoitti lopettavansa musiikinteon kokonaan. Saa nähdä, onko todella näin, mutta Roskildessa ei naista kuitenkaan nähdä. Hetki sitten 'Kilde kiinnitteli vielä muutamia nimiä, joiden joukossa mm. Robyn. Toivon todella, ettei se ole paikkaus M.I.A.lle. Kovista nimistähän on perunut myös mm. The Cult, eikä isoja nimiä ole julkaistu enää aikoihin. Norjasta samalta viikolta peruuntui kokonaan festivaali, jonne oli kiinnitetty mm. Death Cab for Cutie, Dizzee Rascal, Justice, Röyksopp, Spank Rock, UNKLE ja Young Knives. Miksei tätä hyödynnetty? Ei kai tämä oikeasti ollut tässä?

Myydäänköhän sitä edes tänä vuonna loppuun? (Edelliseen kappaleeseen viitaten pitää mainita, että Justice muuten nimesi Roskilden mahdollisesti hirveimmäksi keikakseen, mutta se saattoi hyvinkin paljon johtua viime vuoden katastrofimaisista sääolosuhteista.)

Lineuphan ei tänä vuonna kuitenkaan huono ole, vaikka se tuntuu kaikkien kielellä olevan. Katsottavaahan löytyy parinsadan bändin verran, ja hyvistäkin on jälleen kerran ylitarjontaa. Olisipa sitä kuitenkin toivonut jotain, mistä voisi vielä innostua.

Taidankin suutuspäissäni tällä kertaa esitellä ne, joita en mene missään nimessä katsomaan, edes läpällä.Niitä ei itseasiassa ole montaa.

Vuoden kauhein kiinnitys on luultavasti Judas Priest. Ainahan sieltä joku inhokki on lineupista löytynyt, ja tämä sopii hyvin jatkettuun linjaan, jota edellisvuosina ovat edustaneet mm. Guns'n'Roses ja Red Hot Chili Peppers. Okei, ei RHCP ole kyllä kovin paha, ja olin keikkaakin katsomassa, mutta sitä voi tuskin kukaan paikalla ollut kieltää, että se kusi ja pahasti. Todella pahasti. Judas Priestiä ei voi itsessään kyllä syyttää mistään, mutta ei toi vanhemman sukupolven hevimetalli ole vain ikinä iskenyt, Black Sabbathia lukuunottamatta. Yhhh, nahkaista.

Yhdeksi pääesiintyjäksi tituleerattu Kings of Leon on jättänyt aina kylmäksi. Moneen biisiin on kuitenkin piilotettu liikaa Coldplay-vaikutteita, mikä ei passaa alkuunkaan. Kaverit varmasti kaikki tietävät, kuinka paljon yhtye ei nappaa. Coldplay-rock ei voi olla hyvää livenäkään. Ne, jotka epäilevät viittauksiani, kuunnelkaa vaikka se hittibiisi, On Call. Eihän näitä kahta bändiä edes erota toisistaa.

Vielä löytyy kolme bändiparia, joihin en oikein osaa suhtautua. Ensimmäisenä mainittakoon vaikka Pitchforkin suosimat Sunburned Hand of the Man ja No Age. Olen niin monta kertaa erehtynyt aluksi Pitchforkin suosikeista, ja myöhemmin syönyt sanani, joten en tiedä, uskallanko olla tarkistamatta. Molemmat tuntuvat väkinäiseiltä noiselta, mutta varsinkin No Agesta saattaa löytyä uusia piirteitä livenä. Saas nähdä.

Kuten aiemmin olen maininnutkin, on festeille buukattu paljon naisartisteja, joista osa on väkisinkin vähän mitäänsanomattomia. Mulla on aina ollut vähän sovinistisia piirteitä, kun on puhuttu naismusiikista, ja suurin osa heleistä feminiinisistä äänistä ei uppoa vieläkään. Näin ollen en ole edes antanut mahdollisuutta monille, ja varmasti Duffyn, Joan as Police Womanin, Cat Powerin, Tina Dickowin, Nicole Atkinsin ynnä muiden joukosta löytyy helmiäkin.

Bullet for My Valentine ja Enter Shikari edustavat molemmat genreä, jota minun kai kuuluisi vihata. Viime vuonna kävin kuitenkin kanstomassa My Chemical Romancea, mikä kylläkin jäi pettymykseksi. Molempien kuuntelu on jäänyt vähälle, mutta imagon puolesta Enter Shikari vaikuttaa kiinnostavalta. Muutamat kuunnellut kappaleet ovat jakaneet mielipiteeni tasan kahtia: muutamat hardcoremmat veivaukset ovat olleet kerrassaan nerokkaita, osa taas täyttä skeibaa. Saas nähdä, näidenkin kohdalla.

Viimeisenä vaan ei yhtään sen parempana tanskalaiset r&b-artistit, molemmat peräisin Outlandishista. Burhan G ja Isam B heittävät molemmat omat keikkansa emäryhmänsä hajottua (?). Kuinka moni muistaa Aichan? Se oli yksi 2000-luvun alun kauheimmista kappaleista eikä poikien nykyinenkään linja muuten ole kehuttua. Näiden lisäksi listoilta löytyy paljon tanskankielistä geneeristä räppiä sekä puhuttua kirjallisuutta ja runoutta. Sehän on selvää, että vaikka sanoma olisikin kunnossa, ei kielitaidoton saa näistä mitään irti. Ohjelma käteen ja ruksi niiden päälle.

That's all, muita saa mennä katsomaan.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Henki pihisee vielä, toistaiseksi

Oon ilmeisesti kuunnellut Provinssin jälkeen vähän liikaa Justicea, koska töissä pärähti soimaan Popedan Matkalla Alabamaan, ja olin miltei varma, että se olisi ollut Justicen One Minute to Midnight. Toki jos en olisi missannut Popedaa olisin kyllä varmasti kuunnellut sitä yhtälailla taukoamatta.

Justice oli ihana. Ne kerto kaikkia hauskoja juttuja. Mua naurattaa vieläkin, kun puhuttiin me mistä tahansa, ne käänsi keskustelun aina Negativeen. Ne oli käyny kattomassa niitä aikasemmin päivällä. En kehdannut siinä vaiheessa sanoa, että oon joskus tuntenut jätkiä. :-D Päällimmäisenä on kyllä mielessä se, että maailman kuumin mies eli Xavier ilmeisesti yritti vähän lämmitellä meikäläistä, enkä tajunnut sitä ennen ku mulle siitä huomautettiin. Tai no, tajusin, mutta aivot käänsi sen sellaseks että "It's all in my head. Cannot be true." Maailman kuumin mies enkä tarttunut tilaisuuteen! Failure.



Isommat ja tärkeämmät sepustuksethan löytyy siis edellen MySpacen Live in Nordics -sivuilta, ja koska niille olin bloggaamassa tapahtumasta, jätetään sen kummemmat Provinssi-raportit täältä kokonaan väliin. Sen verran kai pitää sanoa, että näin noista aikasemmin suositelluista sitten loppupeleissä kahdeksan. Olisinkohan edes enempää nähnyt bändejä...

Seuraavaksi Suomen kesässä onkin vuorossa sitten Ilosaari, ellen sitten Thrashwaxeille eksy. Harmittaa vähän, että ne ovat tänä vuonna Tampereella, koska Porin Annis on niille ollut niin täydellinen paikka. Toki bändejä pääsee katselemaan ennen Roskilde Festivaliakin. Huomenna aina briteistä asti tulee tohon naapuriin They Came from the Stars I Saw Them, ja ensi viikolla samaiseen paikkaan Bonnie 'Prince' Billy ihan Ameriikasta. Fullsteam, I love you.

torstai 12. kesäkuuta 2008

Live in Nordics: Provinssirock

Noni, se on menoa sitten. (Heti kun ekana vähän nukun ja käyn töissä.)
Tänään se viimein alkaa, nimittäin festarikesä.



Pysykäähän tutkalla.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Roskilde-tärpit osa 4

Roskilde-matkat on nyt maksettu. Festareihin on jäljellä enää kolme viikkoa, lähtöön muutama päivä vähemmän. Tälläkin kertaa olen liikenteessä Aseistakieltäytyjäliiton kyydillä, koska se on hyväksi ja halvaksi havaittu. Oikeasti piti mennä tänä vuonna warm-up -bileisiin leirintään jo sunnuntaina, ettei jää hyviä lämmittelijöitä tsekkaamatta, mutta toisin tässä taas kävi. Tällä kertaa esittelyssä muutamia parivaljakkoja.

Pääesiintyjistäkin löytyy vielä yksi duo edellisillä kerroilla esiteltyjen lisäksi. The Chemical Brothers on taatusti odotetuimpien joukossa. Manchesterilaisilla on takana 16 vuotta musiikin parissa ja siitä ensimmäisestä itselle kolahtaneesta hitistäkin on aikaa jo yhdeksän vuotta, mutta silti viime vuonna julkaistu We are the Night ylsi vuoden lopuksi tehdyllä levylistauksellani korkealle (noh, sija 17...). Viime vuonna Basement Jaxx, nyt tämä. Ensi vuonna toivottavati vuorossa Fatboy Slim tai Daft Punk. Huh huh, lupaan jorata. PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/thechemicalbrothers

Seuraavaksi mainittakoon Magnetic Man eli Benga ja Skream, jotka oikeastaan olisi pitänyt esitellä ensimmäisenä. Kyseinen pari on itselle yksi koko festivaalin odotetuimmista esiintyjistä esimerkiksi Radioheadin, M.I.A.:n ja MGMT:n rinnalla. Lajinsa nuoret kuninkaat ovat pistäneet polveni notkumaan niin monesti tanssilattioilla (muiden soittamina...) ja onhan se ihan perkeleen hienoa kokea dubstepin supertähdet yhdessä lavalla. Tästä hienompaa voisi kaiketi olla vain samat miehet yhdessä lavalla Lontoossa puolivuorokautta kestävissä dubstep-kemuissa. Viime vuonna Digital Mystikz feat. Loefah & Sgt. Pokes veti Roskildessa parhaan keikan, itse asiassa parhaan keikan koko vuonna, ja uskallan toivoa, että tämä ei jää huonommaksi. Ehdoton PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/skreamuk ja www.myspace.com/bengabeats


Äsköisten jälkeen loput tuntuvat jopa turhalta, mutta vielä löytyy yksi pakko nähdä -duo. Kyseessä on siis Digitalism, jonka Roskilden sivut rinnastavat Daft Punkiin ja Justiceen. Saksalaisten omaa materiaalia tutumpaa minulle ovat miesten tekemät loistavat remixaukset esimerkiksi Klaxonsin materiaalista, mutta myös omat hitit toimivat. Hei, ja tää on ihan oikeasti hyvää saksalaista musiikkia. Let's Pogo! PAKKOTSEKKAUS!

Tarkista itse: www.myspace.com/digitalism

Seuraavia tuntuu jo jotenkin väärältä rinnastaa edellisiin, joten loput kaiketi pitää tsekata, jos aikataulut sallivat. The Count and Sinden ovat musisoineet yhden kovimmista tämän hetken bailausbiiseistä. The Beeper tuskin jättää kylmäksi livenäkään. Muutaman viikon päästä Suomeenkin saapuvalle Fuck Buttonsille aikataulut ovat toivottavasti eduksi, koska tämä on perhanan hyvää experimental electronicaa, vai miksiköhän tätä sanoisi. Post-rockin lähimailla tässä kuitenkin liikutaan... Jo Provinssin yhteydessä esitellyn The Døn mahdollinen missaaminen on hyväksyttävää Provinssi-tsekkauksen turvin. Tanskan oma vahvistus The Raveonettes sen sijaan ei saa jäädä vain tanskalaisten iloksi. Isommista nimistäkin löytyy vielä yksi duo, jolle en itseasiassa lämpeä kovinkaan paljon, mutta joka on pakko mainita tässä yhteydessä: Gnarls Barkley. Ranskasta Pohjoismaihin matkaa altsupoppia esittävä Aaron. Mukana myös Pitchforkista tutut noiserokkailijat nimellä No Age, Ruotsista ponnistava outoilijafolk-aviopari Wildbirds & Peacedrums sekä tanskalainen shoegaze-poppoo, Rumskib, joka livenä kylläkin täydentyy viisikoksi. Ja oishan näitä lisääkin, mutta näillä varmasti päästään alkuun.

Tarkista itse:
www.myspace.com/countandsinden
www.myspace.com/fuckbuttons
www.myspace.com/thedoband
www.myspace.com/theraveonettes
www.myspace.com/gnarlsbarkley
www.myspace.com/aaronrecordings
www.myspace.com/nonoage
www.myspace.com/wildbirdsandpeacedrums
www.myspace.com/rumskib

maanantai 9. kesäkuuta 2008

TOP 5 Syyt odottaa festareita

1. Vielä tuntemattomat ihmiset
- Tulevat parhaat bailauskaverit, jotka muuttuvat parhaiksi muistoiksi festivaalien jälkeen. Näihin kavereihin tuskin törmää enää, joten ei haittaa jos avaudut yöllä nuotion (toim. huom, useilla festareilla avotulet kielletty!) ääressä epäilyttävistä asioista elämässäsi.

2. Viileät yöt teltassa
- Tällainen 22,5 neliön kerrostaloluukku kun käy ikävästi muistuttamaan saunaa kesäisin niin on mukavaa päästä vilvoittelemaan!

3. Se fiilis, kun teltta on pystyssä, ja istahtaa leiriin avatakseen ensimmäisen kaljan
- Aaaaaah!

4. Poikkeava, jopa hävytön käyttäytyminen
- Sitä voi ördätä vaikka kuinka paljon vaikka minkälaisissa festarivarusteissa, koska ei tarvitsekaan käyttäytyä odotusten mukaisesti. Tietty järki kädessä ja ördäys hyvällä fiiliksellä, sillä en tarkoita mitään sellaista, joka voi aiheuttaa jollekin pahan mielen.

5. Bändit ja artistit
- Paljon live-musiikkia yhdellä hinnalla

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Parhaat nettisivut koko Internetin historiassa

http://www.uudenmusiikinfestivaali.org/

Oikeastaan jopa niin parhaat, että pitää vakavasti harkita lähtöä mestoille. Vaikka silloin onkin Puntala-rock, niin silti. Niin, ja onhan noi esiintyjätkin ihan hyviä.

Saas nähdä miten käy. Eilenkin meni suunnitelmat taas uusiks. Vaikka kovasti olinkin menossa kahdeksan aikaan nukkumaan, löysin itseni vielä myöhemmin Klubilta jostain kykykisoista. (En lavalta sentään.) Taso vaihteli aika paljon, ja kyllähän sen selkeesti paras voitti. Tai siis, meni jatkoon. Finaali on joskus syksymmällä.

Nyt on pakko jakaa kanssanne tän hetken parhas reivauskappale, Veton uudelta albumilta löytyvä Digits. Toivottavasti joku dj joskus soittaa tän sellasissa kemuissa, missä olen, koska mun on pakko jorata tätä niin että henki loppuu kesken. Enpä ois ikinä uskonut tolta kakkoslevyltä löytyvän mitään tällasta kauniin yksinkertaista tanssimusiikkia.

Digits - VETO

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Provinssirock 2008 - Valmistaudu festarikesän avaukseen!

Pääsykokeet ovat ohi ja taas voi hyvällä omalla tunnolla istua tässä. En osaa yhtään sanoa, miten meni, mutta tästä eteenpäin akateeminen tulevaisuuteni ei ole enää minun käsissäni. Aika rajoilla varmasti pyöritään, sillä eilen kertaustehokkuutta söi uutinen siitä, että minut valittiin toiseksi MySpacen festivaalibloggaajaksi Provinssirockiin Seinäjoelle! Tunnelmia Provinssirockista voi siis tarkastella festivaalin aikana MySpacen Live in Nordics -sivulta, jonne lähettelen raportteja pitkin päiviä. Yhtenä pestiin liittyvänä etuna on Justicen tapaaminen, joten jos siellä päässä sattuu kysymyksiä mieleen, voin yrittää metsästää niihin vastauksia.

Vaikka silmät ja korvat Provinssin osalta ovat auki koko ajan olleetkin, en ole aiemmin miettinyt esiintyjiä siltä kannalta, että niitä todella lähtisi katsomaan. Tilanteen muuttuessa oli otettava kynä käteen ja ympyröitävä aikataulusta oma ohjelma lähtövalmiuteen. Tässä lyhyt oppimäärä Provinssin tärkeimmistä tsekattavista:

PERJANTAI

Ehdottomat
Coheed and Cambria ei lukeudu niihin bändeihin, joita olisin ikinä diggaillut suurella sydämellä, mutta onhan nämä nyt nähtävä. Pari vuotta takaperin oli tarkotus käydä katsomassa, mutta keikathan tosiaan peruuntuivat sen kiertueen osalta. Nyt jos pääsisi tarkastamaan livekunnon.

Päivän toinen ulkomainen esiintyjä Dinosaur Jr. kuuluu myös samaan ryhmään kuin Coheedit. Joskus grunge-aikoina popittelin jotain matskua yleissivistyksen vuoksi, mutta syvempi tutustuminen jäi vain yritykseksi. Solisti J. Mascisin vierailu taannoisella Mew-levyllä aiheutti enemmän surua kuin iloa, mutta tässä kokoonpanossa hommat tuntuvat kuitenkin toimivan siinä määrin, että nolottaisi, jos tämä jäisi väliin.

Mahdolliset
Heikoimpana festaripäivänä perjantailla ei oikeastaan ole muita ehdottomia katsottavia. Seuraavaksi kiinnostavimpana joukosta nousee Von Hertzen Brothers, jonka uusi materiaali ansaitsisi tarkastuksen siltä varalta, että Roskildessa aikataulut eivät natsaa suomimeiningin tsekkailulle. Päivän pääesiintyjälle Linkin Parkille voisi myös varata vähän aikaa, sillä onhan ennenkuulumatonta, että tämän ja Foo Fightersin kokoluokan rock-bändit esiintyvät Suomessa festivaaleilla. 2008 vuoden Provinssin ainoana ulkomaisena raskaamman musiikin edustajana myös Municipal Waste pitänee tarkastaa, jos vain fiilikset osuvat suotuisaksi myllytykselle.




LAUANTAI

Ehdottomat
On mahtavaa, että tämän vuoden Provinssissa on mahdollisuus paika viime vuoden tuplamokaus. Ensinnäkin Justice oli viime vuoden Roskilden päätösesiintyjä veivaamalla monituntisen yöllisen keikan. Minä nukuin sillon teltassani, koska en ollut herännyt herätyskelloon. Yöllinen pissahätä kuitenkin nostatti minut bajamajoille, ja voi jestas että ketutti, kun tajusin taustamusiikkin olevan peräisin festivaalialueelta: Justice vs. Simianin We are your friends. UMF jäi myös väliin, joten kolmas kerta toden sanoo!

Toinen ranskalainen duo, The Dø, pompsahti niin yllättäen pinnalle, että säikähdyksissäni muodostin jo ennakkoluuloja kaksikkoa kohtaan. Vaan A Mouthful paljastuikin mielenkiintoiseksi moniulotteiseksi lätyksi ja yhtye melkein festivaalien odotetuimmaksi esiintyjäksi.

Myöhäiset lauantai-illan esiintyjät (mm. edellisvuosien Magyar Posset ja Scissor Sistersit) ovat vuodesta toiseen jääneet katsomatta isostakin uhoamisesta huolimatta, mutta otetaan jälleen kerran uusi yritys yöjorauksille, sillä Pepe Deluxé saa edellisten kokemuksien perusteella väsyneetkin jalat liikkeelle. Mahtavaa Suomi-soundia!

Mahdolliset
Päälavan ääreen ei tarvitse lauantaina vaivautua. Muista esiintyjistä en ole koskaan nähnyt mm. Scandinavian Music Groupia, Astrid Swania tai Emmanuel Jalia, joten näitä olisi mukava raahautua katsomaan. Hyviksi live-bändeiksi havaitut YUP, Goon, ja The Sounds ovat myös ympyröitynä ohjelmasta. Kaksi jälkimmäistähän soittavat osittain päällekäin, joten fiilikset varmasti määräävät suunnan.



SUNNUNTAI

Ehdottomat
Foo Fighters. Ei kai siihen muuta edes tarvitse sanoa. Everlong on maailman paras kappale ja Dave Grohl on rokkijumala. Vaikka FF ei ole koskaan lempibändiksi yltänyt, on tätä silti odotettu vuosia! Mahassa jo vähän kutittelee.

Sunnuntai tarjoilee muutenkin parhaimman valikoiman, itseasiassa ylitarjontaa on sen verran, että muutamat kiinnostavat jää väkisin näkemättä. Billy Talentista aion kuitenkin pitää kiinni. Pari kelvollista rokkilevyä, jotka kuulostavat pitkänkin kuuntelun jälkeen edelleen yhtä hyviltä. Toivottavasti tää toimii myös festarilivenä.

Kotimaisista kiinnostavimat on myös buukattu päätöspäivälle. Jokin aikaa sitten julistin Asan uuden levyn mahdollisesti parhaaksi suomihiphop-levyksi, joten Jätkäjätkien kanssa vedetylle keikalle pitää suoraan Rumbateltalta tai jopa kesken Downstairsin. Klubikeikoilla helsinkiläisbändille on jäänyt vielä petrattavaa, eikä debyyttialbumikaan kolahtanut siihen malliin kuin olisi voinut parin ep:n jälkeen toivoa, mutta annettakoon festivaalikeikalle mahdollisuus.

Eräs toinen Fullsteam-artisti on kuitenkin osaltani festivaalien odotetuin kotimainen. Disco Ensemblen perässä on kierretty kymmeniä keikkoja ja onnettomia pikkufestivaaleja aina Tuuriin asti, mutta energiaa on joka show'ssa sen verran, ettei tästä tunnu saavan ikinä tarpeekseen. Viime vuonna päälavalla veivannut yhtye palaa takaisin X-stagelle, ja vetäsee ilmoille uuden levyn matskua. Vihdoin!

Mahdolliset
Provinssirock yllätti pahemman kerran kiinnittämällä aamupäivälle muutamat legendaariset esiintyjät, Paula Koivuniemen ja Popedan. Ajattelin läpällä ja kännissä mennä aloittamaan aamuni vähintään toisen keikalle, mutten vielä tiedä kumman. Ehdotuksia?

Loputkin sunnuntain Rumbateltta-esiintyjät kiinnostavat. Keskenään matkustusaikataulujen takia paikkoja vaihtaneet Black Lips ja Rotten Sound tekevät sunnuntaistani kiireisen. Uusien aikataulujen myötä Black Lips'hän soittaa nyt Billy Talentin kanssa osiksi päällekäin, joten sitä ennakkoon niin paljonpuhuttua hulluttelua jää osa väkisinkin tarkastamatta. Rotten Sound esiintyy muuten VHB:n ja The Døn tapaan Roskildessa heinäkuun alussa ja näin ollen kaikki festarin suomalaisverta sisältävät ryhmät esiintyvät myös tänä vuonna Provinssissa!

Saahan näitä suunnitella, mutta epäilen toteutumista todellisuudessa. No, se on ainakin varmaa, että tänäkin vuonna Törnävällä pyöritään torstaista eteenpäin, mutta luultavasti vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena kuin aiemmin, sillä enhän halua lähettää känniviestejä kaikille suomalaisille MySpace-käyttäjille...

http://www.provinssirock.fi/
http://www.myspace.com/liveinnordics