perjantai 29. helmikuuta 2008

Disco Ensemble: Magic Recoveries

Fullsteam ilmoitti eilen DE:n uuden albumin julkaisuajankohdasta, kuten myös vihdoin tiensä kauppoihin löytävästä dvd:stä, tulevasta Suomen ja muun Euroopan kattavasta kiertueesta - sekä tänään ennakkokuunteluun päätyvästä nimikappaleesta. Vaikka en olekaan viime vuosina kuunnellut Disco Ensembleä samalla antaumuksella kuin ennen, pistin kännykkääni muistutuksen tasan puoleksipäiväksi, että kuulisin biisin heti kuin mahdollista.

Uutta materiaalia kohtaan suuntautuneet ennakkoluulot pojat osoittivat turhiksi jo viime kesän festarikeikoilla heitetyillä maistiaisbiiseillä. Nyt kun viimein on kuultavissa pala uudesta studiomateriaalista, hautaan luuloni löysistymisestä lopullisesti. Päin vastoin, tempo on kovempi kuin yhdelläkään First aid kitin biisillä. Karjumistakin on kuultavissa pitkästä aikaa, kun taustalla raikaa tutut melodiset kirkkaat kitarariffittelyt. Jos tämä on ensimmäinen sinkkubiisi, ei siitä löydy samanlaista selkeää koukkua kuin We Might Fall Apartista aikoinaan, mutta haastavammasta kappaleesta on kyse, mikä ei missään nimessä ole negatiivinen asia. Kyllä se koukku siellä silti on, eri rytmiin kulkevien nopeiden kitaroiden, hakkaavien rumpujen ja karheiden huutolaulujen lomassa.

Disco Ensembleä kuunnellenneille tämä ei sinällään tarjoile mitään uutta - samalla kaavalla mennään. Enemmän tuotettua, mutta vähemmän siloiteltua. Erityisen innoissani olen Miikan huudosta, koska eihän miehellä mahtavin lauluääni ole ollut. En näin muutaman kuuntelun perusteella vielä osaa sanoa, mitä mieltä olen muuten railakasta menoa rauhoittavasta c-osasta, mutta luulen sen toimivan ainakin keikoilla mieluisena hengähdystaukona, kuten jo sanoinkin: tempo on kova. Ei tämä ainakaan vähentänyt uutta levyä kohtaan asetettuja odotuksia.



Ulkomusiikillinen loppukommentti: upeaa nähdä että First aid kitin aikainen karmiva teemakuvitus ei saa jatkoa. (Se kotkakansi löytyy ehdottomasti meikäläisen "Rumimmat levynkannet ikinä" -listalta hyvin korkealta sijalta.)

Magic Recoveries kuultavissa Disco Ensemblen MySpace-sivuilla.

perjantai 22. helmikuuta 2008

The Mars Volta @ Cirkus, Tukholma 20.2.2008

Tiistai-iltana Turusta laivalla Tukholmaan niin kännithän siinä tuli vedettyä ajattelematta lainkaan sitä, että aamulla oltaisiin satamassa ennen seitsemää ilman mitään paikkaa minne mennä. Siihen nähden päivähengailutkin meni yllättävän kivuttomasti. Aamupäivästä tuhlattiin aikaa mm. ajelemalla tunnelbanalla satunnaisesti paikasta toiseen. S:t Eriksplanilla aika juoksi taas ihan älytöntä vauhtia. Mun lempikirpparilla oli taas ihan älytöntä kamaa ja lempilevykaupassa ihan älyttömiä levyjä. Emma esimerkiks löysi maailman rennoimman Tom Cruise -lippalakin ja meikkis ison läjän hyviä levyjä ihan pillun halvalla (5 levyä = noin 18 euroa). Löyty siis esimerkiks Dan Deaconin ja Tuomas Toivosen levyt hintaan 20 kr /kpl. Syötiin myös maailman parhaat pitsat (Ihan tosissaan, menkää joskus Pizzeria Dorikseen Sankt Eriksgatanille.).

Kaikesta ajasta huolimatta keikalle itseasias tuli vähän kiire, kun käytiin siinä varttia vaille seiskan aikaan lukemassa Interwebzistä, että lipussa lukeva 19:30 onkin keikan alkamisajankohta ovien aukeamisen sijaan. Klo 19:45 taisin kyllä vielä seisoa keikkapaikan baarissa juomassa jännityskaljaa, mutta afropäät kavereineen alottivat siinä kasin pintaan, että ehti siinä vielä ihan kohtuullisen hyvät mestatkin metsästämään ennen keikan alkua.

---!!! Keikkahehkutus alkaa !!!---


Kuva: Annika Berglund

Joo-o. En varmaan vieläkään (jos ikinä) saa puettua tota keikkaa sanoiksi, koska jäi hyvinkin pitkälle samanlaiset transsifiilikset kuin 2005 vuoden Provinssin keikasta. Silloin en tainnut saada yhtään sanaa sanotuksi ensimmäisen puolen tunnin aikana keikan jälkeen. Tällä kertaa en sentään menettänyt puhekykyä, kunhan tärisin vain.

Mut jeps, nyt kun on reippaan vuorokauden sulatellut tota settiä, niin taisi olla aika legendaarinen show, kun ajatellaan ihan kaikkia TMV-keikkoja. Viittaan nyt lähinnä siihen, millaisia keikkaraportteja muilta keikoilta olen lueskellut thecomatorium.com:ista vuosien aikana. Ne ei oo tuntunu noin absurdilta hulluudelta. Joo-o, onhan Cedu ennenki viskelly rumpukamoja ja itteensä yleisöön, mutta tällä kertaa se _oikeasti_ sekosi:





Aika hyvin tossa tossa videolla jo tiivistyy pala siitä hulluudesta. Sen lisäks, että jäbä leikki Spidermania kiipeilemällä seiniä, verhoja ja ihmisiä pitkin, lensi miekkosen kädestä mm. symbaalit yleisöön. Edellämainittujen lisäksi mr. Bixler-Zavala yritti pölliä jonkun gimulin käsilaukkua ja nappas jonkun toisen pahaa-aavistamattoman kameran. Muillakin näytti olleen mukavaa. Pridgenillä lähti kyllä pariin otteeseen tosi pahasti käsistä esimerkiks Tetragrammatonin aikana, missä se teki omien laskujeni mukaan ainakin kaksi soittovirhettä muutenkin. Mut se oli lähinnä hauskaa, koska onhan se ihan vitun hyvä rummuttaja.

Settilista oli mahdollisesti just sellanen kuin toivoin. En tiedä olisinko halunnut Drunkshipin tilalle esim. Metatronin, koska jamit oli tossakin jälleen ihan mahtavat. Silti ihan vitun hyvät biisivalinnat - tuli kaikki, joita eniten toivoinkin: Ilyena, Ouroborous, Goliath, Vicera Eyes, Meccamputechture, Day of the Baphomets jne. Yritin miettiä omia huippukohtia, mutta päättäessäni yhden hetken toista paremmaksi, keksin jatkuvasti lisää vähintään yhtä hienoja kohtia. No, uuden levyn biisit toimivat jopa paremmin livenä kuin levyllä Amputehcture-kappaleista puhumattakaan. Meikälle nimittäin revähti se levy auki vasta näin puolentoista vuoden odotuksen jälkeen tuon keikan ansiosta.

Cirkus oli ihan uskomattoman siisti mesta. Vähän niin kuin Kulttuuritalo, mutta isompi. Tulee taatusti käytyä vielä siellä joskus. Volyymitaso oli juuri oikea ja sounditkin oli kohdillaan, vaikka en voi kyllä väittää kuulleenki juurikaan Ikeyn kosketinsoittimia. Hyvä meno yleisönkin puolesta, täydelliset reippaat 2,5 tuntia. Jos miehet suinkaan keikkailevat vielä myöhemmin tänä vuonna sopivien kulkuyhteyksien päässä (Tanska-Ruotsi-Venäjä-Britit-Italia-Irlanti), oon siellä. En nyt ihan varmaks vielä sano, mutta oli ehkä paras keikka ikinä. Ainakin ihan vitusti parempi ku yksikään näkemäni Radiohead-veto. (Siihen ei tosin paljoa vaadita, ei ne oo mikään livebändi.)

---!!! Keikkahehkutus loppuu !!!---

Ennen matkaa pelotti kaikista eniten keikan jälkeinen aika. Oltiin kaikki lähössä dokaan jonnekin, mutta yhtäkkiä tollasen hengästyttävän jumalaisen kokemuksen jälkeen ei enää tehnytkään mieli reubailla. Niinpä hengattiin asemalla, mäkkärissä ja kahdessa kebab-mestassa pelaillen bändipeliä. Meni yllättävän mukavasti, ainakin itelle jäi positiiviset fiilikset tosta yöstä. Vaan olihan se parasta ikinä päästä siihen sillipurkkiin nukkumaan sitte puolikasin aikaan aamusta. Unien jälkeen myös huonosti vetänyt yleinen suihku tuntui maailman parhaalta suihkulta.

tiistai 5. helmikuuta 2008

(Hardcore) punk is dead

Jep, tää on ollut viime aikojen trendi. Nyt on kuihtunut Suomesta lähes kaikki omat suosikkitanssibändit. Pitkästä aikaa todella harmitti musiikkikenttien tapahtumat, kun itselle jollain tapaa ehkä tärkein ryhmä eli Satura Lanx hajosi. Sieltä niitä sitten lähti putoilemaan muitakin: On a Solid Rock, Down my Throat, Manifesto Jukebox ja nyt viimeisimpänä kotimaisena Endstand.

Nyt näyttää siltä, että muoti-ilmiö leviää jo muihinkin maihin. Kanadalainen Go it Alone pisti pillit pussiin jo reippaasti viime vuoden puolella (onneksi ehti sitä ennen piipahtamaan Suomessa!), ja tänään ruotsalainen The 21st Impact ilmoitti pitävänsä taukoa lähes samoista syistä kuin Endstand kuukausi takaperin. Kiitos kuluneista vuosista lapset. Todella toivon, että tämä uusi villitys jättää rauhaan matemaattisemman Convergen ja vaikkapa Modern Life is Warin kaltaiset räminäryhmät. Ainakin siihen asti, että ehdin tarkastamaan ne livenä.

Vaan pakko tästä harmista on jotain hienoakin vielä syntyä. En usko, että kaikki Suomen punkkiäijät ovat yhtäkkiä aikuistuneet ja lopettaneet soittelun. Miten olisi uusi bändi, suomalaisen hardcoren toinen superkokoonpano? Jäseniä Lanxeista, Endstandista, DMT:stä ja muista? Ei hassumpi idea siihen nähden, että yks viime vuoden kovimmista levyistä oli juuri sen olemassa olevan kokoelmaryhmän teos - Deathbedin Veritas nimittäin. Peittosi omassa listassa helposti mm. Lighthouse Projectin ja Endstandin uusimmat.

No, ainakin Raised Fist ja Abba paahtaa edelleen. Ens kuussa yhteiskeikkaa ja Abduktion pojilta uutta levyä, josta tulee kaiketi ihan perkeleen hyvä uusien biisien perusteella. Tsek dem out!

Jälkihuomautus: RIP myös Modern Life is War :-(

SmitFraud: Is Shallow as Time

Rivien välissä kantaaottavaa taidehuminaa, jonka sanomaa tosin on vaikea tulkita ellei ole opiskellut taiteen tulkintaa erikseen tai ole sitten vain kovan luokan guru. Äänimaailmaltaan muistuttaa David Lynchin elokuvia, mutta sisältää myös psykoottisen iloisia melodioita. Outo, mutta kiinnostava tapaus.



Ei siis mitään todellista vaan.....

Tee oma bändimeemisi näin:
1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi
2. quotationspage.com/random.php3
- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi
3. flickr.com/explore/interesting/7days/
- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi