Klaxons @ Ambassador Theatre, Dublin 25/11/2007

Tuli TÄNÄÄN postissa:


Jep, toisessa Dublin-osiossa käsittelen keikkaa Ambassadorilla. Liput eivät tosiaan koskaan ehtineet ajoissa, ja epäilen että ylläkuvatut liput lähetettiin vasta viime viikolla, kun olin soitellut useaan otteeseen niiden perään. Anyhow, päästiin sisään. Listalla, Klaxonsin listalla.

Koska ei pahemmin ollut Dublinin keikkatavoista tietoa, missattiin eka bändi. Enää ei harmittanut, että Simian Mobile Discon tilalle oli tullut X-Vectors. Tuon neverheardin missaaminen ei nimittäin kirpassut yhtään. Crystal Castles oli aikamoinen bailubändi. Soittivat oman remixinsä Klaxonsin Interzonesta, mikä tuli aikamoisena positiivisena yllärinä. Tuntui kuiteskin, että 90% yleisöstä ei oikein ymmärtänyt bändiä. Se yleisö ny oli muutenki aika vammasta.

(Yleisö oli siinä mielessä positiivinen ylläri, että edellisen illan perusteella olisi voinut odottaa vaikka minkämoista katastrofia. Oli meininkiä, aina siihen asti että neljä ensimmäistä riviä oli hyvin puristuksissa. Sopi meikälle kyllä siinä 2-3 rivissä, kun painetta ei ollut liikaa, mutta ei älytöntä new rave -pittiäkään, joten pysty kuviakin ottaan ja rauhassa katteleen. Biisien sanat oli hallussa hittibiiseistä, ja muuteski meno selkeesti rauhallisempaa, kun pojat soittelivat ei-sinkkuja. Jengi oli aika kännissä päätellen siitä, että vierustoverit _söivät_ glow stickkejä...... Miinukset yleisön suuntaan kuiteski siitä, ettei dublinilaiset selkeestikkään osaa encoren vaatimista. Muutama laulo sitä yhtä jalkapallo-otteluista tuttua laulua ja joku huusi että "One more, please". Yritettiin Jannin kanssa saada jotain huutoa aikaseks, mutta jengi ei lähteny mukaan.)

Klaxons oli aikalailla just sellane ku odotinki. Wanha ja nähty, mutta loistava tietty. Sama settilista, sama lavashow - lukuunottamatta sitä, että tällä kertaa James ei hypänny mun kätösten siliteltäväks. Ne pysy kaikki lavalla koko keikan. Livekunto oli kyllä parantunu huomattavasti näiden viiden kuukauden aikana. Biisit kuulosti jopa hyviltä livenä. Sen lisäksi että kundit olivat oppineet soittamaan, biiseistä oli tehty uusia keikkasovituksia. Esimerkkinä vaikka tuo Gravity's Rainbow, jossa on ihan selkeesti nopeampi tempo kuin levyllä. The Bouncerisa oli myös eri sovitus kuin viimeksi. Livekunto siinäkin mielessä, että Jamie oli selkeesti laihtunut.

Settilista oli about tämmöne, suurinpiirtein järjestyksessä ainaki:
The Bouncer
Atlantis to Interzone
Hall of Records
Totem on the Timeline
Golden Skans
As Above, So Below
Two Receivers
Magick
Gravity's Rainbow
Isle of Her
It's Not Over Yet
----
Four Horsemen of 2012
--
!! Saatto soittaa Forgotten Worksinki, en oo ihan varma !!--

Kuvat:(Löytyy Flickristä isompinakin versioina. http://www.flickr.com/photos/foonk/tags/klaxons/)


















Oma suosikki ja meikän nykyinen työpöydän taustakuva. Suosittelen kattoon ainaki tästä isomman version.











Gravity's Rainbow livevideo: http://www.youtube.com/watch?v=hjFR17Z8q5g

Mahtavaa.

The Mars Volta - Aberinkula

Tota.......
En tiedä, mutta Cedu on kohtalaisen kuuma verisenä.

Joulumarkkinat

Heh, way to go EMI/ Parlophone. Nyt kun Radiohead on odotetusti varmistanut XL Recordsin julkaisevan In Rainbowsin cd-version, pistää vanha levy-yhtiö sopivasti joulumarkkinoille ison kasan krääsää törkyhintaan. Kymmenes joulukuuta lähtien on saatavilla kuusi studioalbumia ja yhden live-minialbumin kattava Radiohead-boksi uusissa digipakeissa JA limited edition muistitikku Kid A -kuosissa JA digitaalinen lataus samasta materiaalista. Näistä julkaisuista ei ole hyötyä oikeastaan kuin niille, jotka ovat vasta nyt löytäneet Radioheadin (onko sellaisia ihmisiä olemassa?) tai sitten rikkaille megafaneille. Itse en lukeudu kumpaankaan ryhmään, joten taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kieltäydyn ostamasta "uusia" julkaisuja kyseiseltä poppoolta.

Radioheadin In Rainbowsin tapaan Saul Williamsin uutukainen on ilmaiseksi (tai vaihtoehtoisesti viiden dollarin maksua vastaan) ladattavissa netistä. Se on ollut jo viime viikosta, mutta minä maksoin siitä vasta tänään. NINin Trent Reznor siis tuottohommissa. En ole vielä ehtinyt pyöräyttämään läpi, mutta tutustukaa te täällä: http://www.niggytardust.com

In Rainbows -hehkutus osa kolme

In Rainbows -hehkutus osa kolme
Ei tässä ole mitään järkeä. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin In Rainbowsia saati sitten puhumaan mistään muusta. Olen niin onnellinen itseni ja kaikkien muiden puolesta, että toi vihdoin tuli ja tuli tuollaisena. Olen töissä nyt, ja mun on pakko käydä kymmenen minuutin välein päivittämässä Last.fm:n Radiohead-sivua, koska siellä pysyy yksi kommentti näkyvissä suurin piirtein sen ajan. Levy on pyöräytelty läpi nyt vissiin kaksikymmentä kertaa, eikä se vieläkään lopeta paranemista.

Itkin tänään aamulla, kun Aamulehdessä oli iso juttu tuosta. Liikutuin vaan ihan hullusti, koska toimittajan mielestä kyseessä on oxfordilaisten "uran tähän mennessä paras levy". Oikeasti kyllä vähän turhan isoja sanoja päivän jälkeen, mutta en kiellä mahdollisuutta. Tiedän, että tykkään tästä enemmän kuin OK Computerista, ja voi olla että pyyhältää Kid A:nkin ohi. Tosissaan.

Niin, toi levy on ilmeisesti myynyt vuorokaudessa 1,2 miljoonaa kappaletta, ja huhut kertoo, että keskihinta olisi ollut jotain kuuden euron pintaan. Jos faktat on kohdillaan, on jannut tienannut viimeisen 24 tunnin aikana 7,2 miljoonaa euroa. Siinä on vähän parempi tuntipalkka, kun mitä mulle tästä livejournaliin kirjoittelemisesta maksetaan. Jännittää ihan hullusti nähdä tämän viikon Last.fm statsit. Niinku kaikkien kuuntelijoiden osalta: yltääkö kaikki kymmenen kappaletta top 10? Veikkaan että ainakin kahdeksan yltää.

Ei mutta tosissaan. En ehkä vielä uskalla sanoa sitä ääneen tosissani, koska lätty ei oo ollut kauaa pihalla, mutta pyörittelen tässä sellaisia titteleitä mielessäni kuin 2007 vuoden paras levy, Radioheadin paras levy, 2000-luvun paras levy, paras levy ikinä. En tiedä missä kohtaa menee överiksi vai meneekö ollenkaan. Eiköhän se selviä tuossa pienen rauhoittumisen jälkeen. Siihen taas saattaa mennä aikaa kuukausia. Yritän jatkossa hillitä hehkuttamista täällä, mutta lupaan, että sitä on vielä luvassa.

In Rainbows

Herätyskello oli jo kahdeksalta soimassa, koska Radiohead ilmoitti eilen mailissaan, notta aamulla ilmestyy. (Ajattelin että Briteissä aamu alkaa kuudelta.) Siinä Britannian kasilta sitte sain sen vihdoin soimaan ja siitä asti se on tossa pyöriny. Konkreettisesti pyörinyt, koska poltin sen cd:lle samantien, tietokoneen kaiuttimissa on niin onnettomat soundit.

Nyt kolmentoista pyöräytyksen jälkeen voin todeta mm. seuraavaa:
- Vastasi odotuksia. Helvetin hyvä levy. Ei pettänyt Radiohead taaskaan. Helpohko, mutta hyvä.
- Videotape ja Arpeggi hienoisia pettymyksiä. Bodysnatchers ja Reckoner sen sijaan parempia studioversioina kuin odotin.
- Ainoa ennestään vieras kappale Faust Arp on aikamoista korvakarkkia! Rakkautta ensikuulemalta.
- Jos Radioheadin levyt aina alkaa upeasti, niin ei eroa tämäkään siitä sakista. 15 Step on helvetin kova avausraita. Lopetusraitana Videotape olis kunkku, jos siinä ei olis lopussa hämmentäviä rumpuja. Ne on niin laiskat, että en oikein osaa ottaa niitä tosissaan. Niissä oikeestaan syy, miksi ei yllä viiteen tähteen. Yksissä rummuissa.
- 8/10 biiseistä viiden tähden arvoisia. Nudelle antaisin tällä hetkellä kuusi tähteä, jos mahdollista???
- Tiukka kokonaisuus. Nättejä ja ilmavia kappaleita levy täynnä. Ehdottomasti Radioheadin _kaunein_ levy.

Nyt odotan niitä kahdeksaa joulukuussa tulevaa uutta biisiä enemmän kuin esimerkiksi Dublinia ja niitä hyviä bändejä. Liki viisi vuotta odotusta, muttei turhaan. Oikeesti, kaikkien on pakko kuulla tää. Nii, ja sen siis edelleen saa ladata ilmasiks Radioheadin sivuilta! http://www.inrainbows.com

There's a half-man - half-horse

Lähti tänään käsistä taas Klaxons-hommat, ku töissä lueskelin uusimman NME:n, jossa oli siis kansijuttu ko. bändistä. Päädyin taas selaamaan nettiä ja selvis mm. tämmöstä.

1. Tänä vuonna Roskildessa (MISSÄ SIIS OLIN) Klaxons feattas Peter Bjorn and Johnin keikalla Young Folksin aikana (JONKA SIIS MISSASIN). Jamie laulo ne gimmaosuudet ja Steff soitti marakassia ja James hengas kait muuten vaan. (Simonii ei näkyny.) Oliko sen arvosta olla samaan aikaan dokaamassa loungessa, oliko?

2.


Simon ja Lovefoxxx menee loppuvuodesta naimisiin :""--) Ne on mahdollisesti ihanin pariskunta ikinä. Come with me, come with me. We'll travel to infinity. I'll always be there for you my future love ja sitä rataa <3

3. Simian Mobile Disco on kait Tokiossa sillon ku niitten pitäs olla Dublinissa lämppäämässä sitä Klaxons-keikkaa, jolle oon menossa. Kiitti siitä. Tilalla XVECTORS :--(

Lopuks vielä Peter Bjorn and John: Young Folks feat. Klaxons @Roskilde07 -video, pari NewRave-rakkauskuvaa ja pari kuvaa mun rakkaasta.

Video:




Vuosituhannen rakkaustarina:






Meikän rakkaus:





Hävettää myöntää, mut tää oli mulla taustakuvana joskus??? :----D


Haha, pakko viel pistää tää. Four horsemen of 2012 1970's :-------D

Ja nyt pelottaa, kuinka pahasti lähtee Radiohead-hommat käsistä, ku päivä vaihtuu keskiviikoks. Siispä lupasin jo nyt olla keskiviikkona menemättä töihin. Ois parempi kai samantien siirtää ens viikkoon. (...mutta en voi tehdä sitä.)

Kickstart, Lost in Music

Jos sen verta sanois vaikka Kickstarteista, notta siellähä oli yllättävän paljon tuttuja - ja hyviä keikkoja. Meikämandoliinin ehdoton suosikki oli Kukka. Koska en sillon aikoinaan vielä ollut perillä Tampereen indiepiireistä (enkä liiemmin jälkeenpäin tiennyt, miten vanhoihin juttuihin tutustua) tuli sen erinomaisuus aika puskista. Lähtötietoina kun oli, että bändissä on Risto ja Moppi, odottelin kyllä aika erilaista kokemusta. Soi vieläkin kyseisen keikan encore päässä. Kuun lopussa ilmestyvä tuplakokoelma hankintaan ja marraskuussa uudestaan keikalle.

Pitää kyllä muistakin sanoa sen verran, että The Conquistadors oli myös positiivinen ylläri, Jaakko Eino Kalevi loppu vähän kesken, I Walk the Line oli kiva nähdä pitkästä aikaa, The Valkyrians ja Regina tutun turvallisia ja tanssittavia, Sister Flo rankempi kuin viimeks ja The Duke oli oikeastaan ainoa pettymys. Kiitti mm. Anna, Toni ja Jesse, oli myös hyvät etkot ja jatkot!

Tänään näyttäis tulleen julki myös Lost in Music -festivaalin ohjelma aikatauluineen. Toi tuottaa kohtuullisen paljon päänvaivaa. Jos aikataulut niin sallii vois yrittää useampaa keikkaa samalle päivälle, mutta ensisijaisesti perjantaina varmaan Sahaan katsomaan Violaa ja Reginaa. Lauantaina ilmaiskeikalla ois noi John McGregor ja Astrid Swan, mutta koska oon taas ilmottautunu töihin ja ois ilmasta lippua tiedossa valitsemaani tapahtumaan, niin kaippa meen tonne megakonserttiin, koska se on kallein (ja kiinnostavimmat bändit)? Kaikki hyöty irti, mutta Ari Koivunen, miksi olet siellä? (Lissu messiin...?)

Disco Ensemble @ Klubi

Jestas, että oon palasina. Oli ihan hyvä Disco Ensemblen keikka eilen, vaikka jossain välissä alkoikin sattua rintalastaan sen verran paljon, että oli pakko lähteä edestä. Sink your teeth inin aikana kyllä takas sinne mistä lähdettiin. Mut neljä uutta biisiä, ja meikä laulo mikkiin sentäs mun lemppari-de-veisun aikana. Loppuilta oli kyllä aika turha, vaikka oliki kivaa.

Rapz

Klubille ovelta liput 13 euroa, mut tupa oli melkien täynnä. Jäte, Maduo, Laiska Leppone ja Lasse K. oli meikästä aika mitäänsanomattomia, paikoitellen silkkaa kuraa. Jonttia & Shakaa jakso jopa seurata, mutta odotin vähän enemmän. Soppa sentään kävi piristämässä settiä. No, siinähän tietty kävi silleen, että se Super vitun Janne, jota eniten odottelin, feidas TAAS. Ei oikein jaksa enää naurattaa, kun jäbä heittää stadissa jotain nopean varoitusajan Carrols-keikkoja, mut ei saavu varsinaisille keikoilleen. Selvennyksenä siis, että menin Joensuussa kesällä periaatteessa yksin vitun hikiseen paikkaan kattoon sitä, mut käväs heittää featit vaan yhteen Loost Koosin biisiin. Täytynee pistää palautetta MySpacessa tai gales...

Notkea Rotta sentään oli _vitun_ kova, ettei nyt erityisesti jäänyt harmittamaan. Volat oli kyl hitusen liian kovalla. Tuli aika paljon uutta matskuu, joka oli kyl lupaavan kuulosta. Menee väkisinkin uutukainen hankintaan sillon puolentoista kuukauden päästä. Jäin sitte yksin katselemaan vielä open mic -sessioita, joissa oli messissä samoja jätkiä ku aikaisemmin lavalla + Armo Murha & Opaali. Ei ollut eka kerta yksin tummilla tunneilla, mut oli eka kerta raittiina. Oon ylpee itestäni! Varsinkin kun siellä oli kohtuuttoman paljon känniääliöitä ja piripäitä häiritsemässä.

Covereita

Oon tätä lupaillu jo niin monelle, että aattelin suoraan postata tänne. Eli: tein Riikalle kuun alussa synttärilahjaks maailman rennoimman mixtapen, jossa oli indie-artistien (Antony and the Johnsons, Klaxons, KT Tunstall, Jenny Owen Youngs...) esittämiä covereita vanhemmista ja uudemmista räpz/rnb/pop-biiseistä (mm. NWA, Dr. Dre, Kanye West, Rihanna, Justin Timberlake...). Eli suuren kysynnän vuoks tein niistä rarrin ja uppasin nettiin, ja tässä se nyt ois. Koska haluan jakaa myös muita rentoja covereita kanssanne, siinä on lisäksi parisenkymmentä muuta hyvää lainabiisiä. Enjoy!

[linkki poistettu, myöhästyit!]

EDIT
Lisäsin biisilistan näkyville: http://i98.photobucket.com/albums/l261/myxomatosiss/lj/biisit2.jpg En oo nyt ihan varma lisäsinkö tohon vielä jotain, mut nuo on ainaki kaikki.

Heroin and Your Veins & Locomotora eilen Ratakadulla

En jaksa nyt oikein sanoa mitään, joten kuvat kertokoon.





















+ Ois ollut Galactickastaki, mut en nähny mitää syytä, miks ne ois pitäny pistää nettiin.

Dan Deacon @ Klubi

Siis ensinnäki, mitä vittua. Tänään oli niin mahtava ilta ettei sitä pysty ees pukeen sanoiks. Ei mitenkää. Siks taas luvassa kuvia, vaikkei nekään voi mitenkään millään tapaa välittää sitä fiilistä, joka Klubilla vallitsi.

Mut lähdetään eteneen kronologisesti. 1. Heräsin 06:59 suihkuun ja töihin. 2. Tulin töistä kotiin 17:59 3. Lähdin Ratinaan katsomaan elämäni ensimmäistä jalkapallo-ottelua (!) 18:26. Se päättyi iloisesti Suomen voittoon. (Vaikkei peli ollu kyllä parasta mahdollista + että ois ollu käyttöö kiikareille) 4. Punjab & vegesafkaa 5. Klubi: yksin hengailua, My Lovin' Martian, Dan Deacon, yksin hengailua

Viimeisestä ois niin paljon sanottavaa. 21:52 olin huolissani, sillä Pasi-Petterin piti aloittaa tasalta, ja paikalla oli lisäkseni ehkä yksi maksanut asiakas. Arviolta kymmenen henkeä kuitenkin ehti kaivautua esiin My Lovin' Martianiksi. Tässä viime päivinä Jaakko Eino Kalevia popittaneena jäbän materiaali kolahti lujaa, samanhenkistä minimalistista electroa kun oli. Mietiskelin, että jos pitäis nyt jotkut bailut järjestää, joihin kaipais musiikkia, palkkaisin Pasi-Petterin sinne esiintymään.

Mut se Dan vitun Deacon. Meikää hävetti niin paljon, ku Klubi oli lähes tyhjillään - mut turhaan. En oo ikinä nähnyt ihmistä, joka ottais yleisön haltuun tolla tavalla. En oo edes ikinä tavannut ketään noin hauskaa/ dadaistista/ mahtavaa/ parasta tyyppiä. Se, että keikkaa seuraamassa oli kolmisenkymmentä henkeä, toi lähinnä lisää mystisyyttä siihen tilanteeseen, joka oli muutenkin vitun outo. Lava ei ollut käytössä, artistit esiintyivät tanssilattialla. _Koko_ yleisö tiiviisti käskystä kerääntyneenä soittopöydän ympärille, riehumistanssia, huudatusta (Hell yes, helljejjjjejjejjej hoosi hoosi), yhteislaulua, _yhteisleikkejä_, oikeesti: mitä vittua. Turhaa edes yritän selittää, kun en edes mielessäni pysty käsittämään tota mahtavuutta. Bailasin vaa hikisenä läpi setin. Lähtisin niin Helsinkiin huomenna katsomaan uudestaan, jos olisi rahaa pääsylippuun. Ja jos ois sitä rahaa, maksaisin mitä vaan siitä pääsylipusta. Toi oli omalla sarallaan paras keikka, jonka oon ikinä nähnyt.



Uus Klubi


My Lovin' Martian


Dan Deacon


Dan Deacon - Trippy Green Skull


Sama jätkä


Se pisti koko yleisön leikkii tota leikkiä, jota harrastetaan vanhojen tansseis......


Enkä oikein ymmärrä, että mikä vitun jätkä, saa koko TAMPERELAISEN yleisön tollaseen touhuun mukaan


Kun letka oli kiertäny kerran pari läpi, oltiin jo eteisessä, ni jengi tyyty sit eteisbailaan.


Keskellä Dan, ympärillä Tampereen indie-kerma




Huh hu huhuhu huhu huhhh huh.

Summer's gone

Nyt on sitte kesän viimeset festarit käytynä. Leikkasin sen kunniaks festarirannekkeet kädestä, niitä oli kuudelta festarilta. (Kävin kyl yhdeksällä...) Oli ihan kiva päätös tälle festarikesälle, vaikkakin fiilis oli ihan eri mitä muualla. Keski-ikä ~30 vuotta, kotimajoitus, ruokaa ravintolassa, aamusuihkut, puhtaat vaatteet, kulturellit ihmiset, jotka puhuvat keikan aikana vierustoverilleen aivan liian kovaan ääneen jne. Kaippa noi kaikki kaupunkifestarit on samaa.

Hyviä keikkoja kyllä. Perjantaina tuli missailtua pahasti kaikkea, ja loppupeleissä tsekkasin vaan CocoRosien. Oli aikasemmin ollu aika negatiiviset vibat bändistä, joten tuli positiivisena yllärinä. Soittivat vissiin paljon uutta matskua, ja lämpesinkin erityisesti niille vähäisille hip-hop-kaiuille. Otin kuviakin, mut niitä ei kannata pistää esille.

Toiset positiiviset yllärit oli !!! ja Jaakko Eino Kalevi. !!! veti kyllä ihan yli odotusten, paljonpaljonpaljon kovemmin kuin olisin uskonut, vaikka odotukset olivatkin jo valmiiksi korkealla. Jaakko Eino Kalevi sen sijaan oli täysin uusi tuttavuus. Ei odotuksia - törkeen kova. On näköjään Kickstarteillaki, bailut! Muista esiintyjistä jos sen verta että Jenny Wilson oli pettymys verrattuna viime vuoden Roskildeen, Cut Chemist vastas hyvin odotuksia, Katusea Soundsystem heitti niin törkeen huonon Destiny's Child remixin, että oli pakko lähteä muualle tupakalle - onneks kyl paikkasivat soittamalla täydellisen päätöksen festivaaleille ja niin pois päin.


Joona, Jokki, Veera ja meikä Labyrinthissa muutamilla - sillon ku ois pitäny olla kattomassa Tiefschwarzia ja Carl Craigia.












Suvilahden voimala elikkäs festarialue

Jurassic... fock!

Huh, mikä reissu. Tapahtu taas hulluja juttuja, ihan käsittämättömiä. Perusasiat kunnossa ja kaikki oli vaan plussaa. Seistiin tien varressa koko reissulla yhteensä joku puolisen tuntia, ja muutenki - neljällä kyydillä Lahden kautta Mikkeliin ja takas, harvoin käy noin hyvä tuuri.

Joo, Lahti oli yllättävän hyvä mesta. Hengailtiin jossain puistossa Tonin ja Lauran kanssa, kunnes sitte tyypit vaihtu. Vaikka pitikin nukkua taivasalla, päädyttiin sitte Jennyn kanssa Mukkulaan jonnekin huumelaboratorioon yöks. 77,5 neliön kämppä, ei huonekaluja, kaks pöllittyä patjaa ja kaks pöllittyä pyörää. Taipuva luotisuora taustalla ja jannujen tietokoneella valokuva, mis meikä oli. Helvetin outoa, mut rentoo kyl.

Jurassic Rock meni kans putkeen. Oli ehkä valehtelematta kivoin suomalainen festari, missä oon käyny. Jengii oli aika vähän, mikä oli kyllä lähinnä positiivista paitsi Trail of Deadin keikalla. Väljää, ihanat kelit, uusia naamoja, vanhoja naamoja, hyviä keikkoja (paitsi Rubik, koska soundit kusi) ja sitä kaikkee rentoutta, mistä ei tarvii edes kertoa enempää, koska se on useimmilla festarilla samaa.

Kai sitä vielä vois sen verran kertoa yksityiskohtiakin, et meikä mm. konttas anniskelualueella ja haukku (mulle annettiin tehtäväks esittää koiraa), otti räppibattlee, kulki leirinnässä huomioliivi päällä esittämässä järkkäriä ja kattelemassa ihmisten lappuja (yritin löytää alaikäsiä, joilta ottaa alkoholit haltuun), kaatuili ja otti turpaan Raised Fistin keikalla, löi Vesaa - ja vaikka mitä kaikkee, tommosta perussettii meikälle. Nii joo, ja sain myös ...And You Will Know us by the Trail of Deadin plektran!





...And you will know us by the Trail of Dead (joka oli kyl festareiden paras, huhuhuu vitun hyvä taas. Settilistat kuosissa ja muutenki. Oisin kyl toivonu et ois keikka alkanu niinku Helsingin jäähallil viimeks, meinaa intro + Will you smile again for me - mut kyl ne sieltä silti tuli molemmat)